No, näin jälkeenpäin ajateltuna olis vain pitäny pitää ne siä omassa tarhassa! Madotin pojat toissapäivänä ja nyt sit illalla niitä sisään ottaessa Nino kakkasi käytävälle ja sieltä tuli 10 cm pitkiä vaaleita matoja, ilmeisesti suolinkaisia! Yäk, hyi, oksetus! Tosin mä vähän epäilinkin sellasta, kun Ninolla näyttää vatta niin tosi pyöreeltä ja muuten on sit hoikanpuoleinen. Ne pirulaiset ei edes kuole millään. Ei auta pakkaset ym. Sempä vuoksi päätinki ny sit siivota niiden kakkat sankoon ja polttaa ne. Sillä saan hävitettyä ne ällötykset parhaiten. Nyt on vain koko ajan sellanen olo, että ittelläki on niitä kun ne VOI tarttua ihmiseen.... ja ai että ku tuo ihmisen mielikuvitus osaa olla kettumainen. Tuntuu koko ajan niinku jossaki olis joku liero. O.o
Mutta madot sikseen, soittelen viä eläinlääkärille ja kyselen miten mun pitäis toimia muiden hevosten kanssa kun ne on saanu saman matolääkkeen ku pojat 2kk sitten.
Päivällä kävin kävelemässä lenkin Pedron ja koirien kanssa. Ensimmäisen 200m sain jankata sitä, että mun vierellä kävellään eikä yritetä koko ajan raville eikä mun ohi myöskään kiilailla. Joka kerta kun Pedro koitti kiihdytellä ohi, laitoin sen peruuttamaan. Sitä kun jaksoin sitkeästi tehdä alkumatkan, niin loppumatkasta Pedro käveli rennosti mun takana löysässä narussa tai jos koittikin vähän kiihdyttää niin tuli tasan mun vierelle ja siirtyi sitten käyntiin takasi. Fiksu oripoika. :)
Niin ja Mariannekin kävi viikonloppuna liikuttamassa Masin 2x ja Kamin kerran. Ettei ruunatkaan ihan vaan syö ja liho. :D Ja sain Hannalta halvalla vielä yhden uuden sadeloimen kaulakappaleella joten nyt tarkenee Masikin varmasti sateella ulkona vaikka ei suojaan meniskää. :)
Tästä kuvasta ehkä vähän näkyy, että Ninolla on siniset herasilmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!