perjantai 29. marraskuuta 2013

Mistä on pienet hevoset tehty?

Pienistä sinisistä silmistä...
 

...pienestä pörröisestä turvasta...

... kauniin suloisista pikkuruisista korvista...
 
... ja pienen pienistä kavioista.


Niistä on meidän Nino tehty! ♥

 

 

Luna liinassa ja luopumisharjoituksia

Ihanasti paistoi tänään aurinko kun sain tallihommat tehtyä. Lenni-pupukin pääsi vaihteeksi ulkoilemaan.
 

Nino ihmettelee Lenniä

Päätin hakea Lunan tarhasta ja mennä juoksuttamaan sitä liinaan isolle laitsalle. Koska maa oli kova ja paikkapaikoin liukas, keskityttiin lähinnä liikkeelle lähtöihin, pysähdyksiin ja käynti-ravi-käynti siirtymisiin. Olisin odottanu Lunalta enemmänkin jotain vastarintaa, mutta sehän tottelikin käskyjä ihmeen hyvin vaikka tämä tais olla sen eka kerta liinassa! Loppuun kaivoin naksuttimen taskusta ja koitin opettaa sille ensin että mitä se naksu tarkoittaa. Heitin porkkanan paloja maahan ja aina kun se bongas sellasen sieltä tuli naksu samalla. Pian aloin pitää nameja kädessä ja aina kun Luna liikautti päätään pois päin kädestä se sai naksun ja heitin sille namin. Eli tarkoituksen edelleen se ruuasta luopuminen. Tammat kun meinaa olla aika röyhkeitä välillä aamuisin kun vien niille rehuja. Ja minähän en sellasta sulata joten sen takia tämä ruuasta luopuminen nyt työn alla.

Kun sain Lunan valmiiksi, otin vielä Aavankin naruun ja tein sille nuo samat naksutin ja luopumisharjoituksen. Luna ei oikein oo ilman naksua tajunnu tuota luopumista ja se on alkanu vaan hermona pyöriä tarhassa ja pakoilla mua kun vien niille ruokaan. Nyt kun otin naksuttimen käyttöön ja se hoksas että sitä seuraa palkka, se tajus hyvinki äkkiä mitä siltä pyysin. Aava tarvi vaan pari toistoa ja se oli heti jyvällä. Pitää ottaa aamulla ruokinnan yhteydessä naksutin mukaan ja palkata niitä siinäkin oikeasta käytöksestä.

Harjoitusten jälkeen hain Kamin tarhasta talliin ja siistin sen harjan mun uudella ohennuskammalla jonka pitkän etsinnän jälkeen löysin Seinäjoen Minimanista! Näin kun Kamin kasvattaja vastaavalla siisti joskus Kamin harjan ennen näyttelyä ja oli tosi kätevän näköinen! Ja kyllä se kätevä käytössäkin oli! Eilen jo siistin sillä Masin ja Ninon harjat ja toissailtana Pedron. Tässä kuva vielä sellaisesta.
Ostin myös harjanselvitysainetta jota suihkuttelin Kamin häntään ja kylläpä oli vaivatonta siistiä ruunimuksen häntäkin sen jälkeen. :) Tosin häntää harjatessa huomasin, että Kamin toinen nivunen tai miksikä sitä nyt sit sanotaankin josta vehje tuloo ulos, oli turvoksissa. Tai kun koitin sitä, niin enemmänkin tuntui isolta klumpulta. Ensimmäisenä tuli mieleen, että ei kai sille jo pukkaa kimosyöpää... O.o Pitää nyt vähän seurata sitä ja kattoa pieneneekö se vai pitääkö soittaa eläinlääkärille siitä.
 
Siistimisen jälkeen vein Kamin laitumelle ja hain Masin myös sinne sen seuraksi. Pääsivät pojat vähän revittelemään! ;)
Ensin piti vähän nuuhkia kun ovat olleet monta päivää eri tarhoissa Kamin dietin takia.
 
Sitte jo kohta painettiin lujaa!
 

 
Koppotilujaa!


 
Kyllä vaarillaki vielä jalka nousee! :D



 
Lämminverinenfriisiläisarabi :D


 
"Huh, nyt ei enää jaksa."

tiistai 26. marraskuuta 2013

Reippailua

Eilen illalla kävin kävelyllä ensin Aavan ja Lunan sekä Venlan ja Rodin kanssa. Tämä ensimmäinen runtsa jäi aiottua lyhyeämmäksi, kun paappa koira näytti siltä että se jäätyy seuraavaksi (pakkasta -11). Kun olin saanut paapan tupaan "sulamaan" otin Pedron tarhasta ja koirista mukaan tuli Minni ja Jojo. Niiden kanssa kierrettiin lenkki porukoiden tuvan takaa. Pedro käveli koko lenkin tosi hyvin.

Tänään tallihommien jälkeen valjastin Pedron ja lähdin sen kanssa kärryttelemään. Kaikki koiratkin pääsi mukaan. Alkumatkasta koirat tosin hinuutti kärryjen takana... jossain vaiheessa ne sitten tajus, että edelläkin voi mennä. Mennessä Pedro meinas olla vähä tahmea, mutta kappas kun käännyttiin kotiapäin niin ensin lähdettiin reipasta ravi hups yhtäkkiä heitti pukin! Onneksi mulla on mäkivyö joka estää samalla takapuolta nousemasta liian ylös tollasissa tilanteissa. Takaisin tullessa harjoiteltiin pysähtymistä. Kotitiellä Pedro meinas alkaa vänkyröidä urakalla ja siinä sitten tanittiin niin kauan, että se varmasti seisoi kun pyysin. Iekutin kärryt ja valjaat kun ei ihan natsaa yhteen, niin rintaremmi pääsi pariin kertaan irti vetokartusta ja mulla meinas mennä järki. Pitää kysyä naapurilta myiskö ne nuo kärryt, että saa Matias muokata aisat valjaisiin sopivaksi, vai pitääkö ostaa erilaiset.

Illalla lähdin kävelemään lenkin Aavan ja Lunan kanssa kun ei ollu muutakaa tekemistä. Aava kävelee hyvin mukana, mutta Luna tulee koko ajan vähän liian takana niin että meinaa olla pieni veto taaksepäin päällä koko ajan. Paremmin se meni v-loppuna kun M-H talutti Aavaa ja mä sain keskittyä vain Lunaan. Melkein pitää olla pitkä raippa kädessä jolla saa tarvittaessa hipaista takapäähän jos meinaa naru alkaa kiristyä liiaksi. Noiden molempien kanssa sitä oli ihan turha yrittää ku Aavaki alko heti kiilailla ja kiiruhtaa eteen ku huomas että keskityin enempi Lunaan ja sitte kaikki oli ihan sekasin. Lenkin jälkeen vein Aavan tarhaan ja kävelytin Lunaa pihassa vielä jonku aikaa että sai sen tajuamaan miten siinä narussa piti kävellä. Autotiellä tuli edestä ja takaa auto, eikä mulla ollu mitää hajua miten Luna niihin suhtautuu. Odotin jonkinlaista hyppelyä kun miettii miten se säikkyy aina kaikkea muutakin, mutta eihän se tuumannu niistä mitään. Siihen olin kyl hirveän tyytyväinen. :)

Lenkkeilyn jälkeen hain Ninon käytävälle harjattavaksi ja nostelin sen kaviot. Naureskelin taas ittekseni sen tulitikkujaloille ja mietin että pitäiskö hakea pinsetit tuvasta kavioiden putsausta varten. :D Ninosta muuten tuli vielä mieleeni, että pari päivää madotuksen jälkeen sen kakasta löyty taas matoja. Vielä tänäänkin. Sitkeitä ovat pirulaiset. Pitää viä varmistaa eläinlääkäriltä, että riittääkö se varmasti jos madotan sen seuraavan kerran vasta tammikuun lopussa. Noita matoja kun näyttää edelleen tulevan. Jos tarviski madottaa vielä kerran vähä lyhyemmällä aika välillä. Muilta ei onneksi edelleen oo mitää matoja löytyny!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kavioiden huoltoa ja kävelytystä

Tein aamulla tallihommat ja lähdin sitten käymään koirien kanssa lenkillä. Kävin samalla hoitamassa äiteen kissat ja koiran. Aada-koira otettiin lenkille mukaan. Lenkin jälkeen kävin juomassa kahvit ja sitten lähdettiin vielä Maria-Helenan kanssa kävelyttämään Aava ja Luna. Aava sai osan matkaa painella ravillakin M-H:n kanssa. Mä kokeilin Lunan kanssa yhden suoran, enempää ei paikat antanu myöden. Luna meinas ensi olla ihan hinattava, mutta kun taitoin oksan käteeni meinas se vallan lähtiä laukalla rynnimään eteenpäin. Parin harjoituksen jälkeen alko Lunankin nätisti vieressä ravaaminen sujua. Kun päästiin kotia, olikin kengittäjä jo tullut talliin ja oli ottamassa Masia käytävälle.





Kengittäjällä meni tovi Masin kanssa, mutta nytpä on vaarilla talvipopot alla. Marianne pääsiki heti testaamaan niiden pitoa. Käsittääkseni menivät Hautakorpeen ja nyt oli saanu päästellä vähän lujempaakin. Sen verta Masi oli hionnu, että Marianne jätti sen talliin kuivumaan. Vein sen tovin päästä takaisin ulos. Ninon kavioissa ei paljo vuolemista ollu ja kaviot oli muutenki aika pehmeät. Madoilla varmaan ollu osuutta siihenkin asiaan. Ei ne nyt ainakaan hyvää tee täydessä kasvuiässä olevalla varsalle. Eilen heppaset sai uuden matokuurin ja rinnalla Nux Vomica homeopaattisia joiden pitäisi edesauttaa lääkettä suoliston putsaamisessa madoista ja ehkäistä suolitukosta/ähkyjä mikäli niitä matoja on.

Pedron kaviot vuoltiin viimeisenä ja Pedro meinas olla niin miestä. Mukamas piti tepastella ja nyppiä jalkoja pois. Onneksi se on "vain" mini. :D
Eilen illalla innostuin vielä harjoittelemaan (ruuasta) luopumista minien kanssa. Kaikilla meinaa vähän olla hampaat pitkällä kun niille vie kättä suun lähelle, varsinkin jos siinä on hyviä. Totesinkin, että niille ei anna kukaan muu herkkuja ennenkö saan ne tajuamaan että herkkuja ei saa kädestä hamuilemalla. Sama homma aina kun annan niille rehut. Lunan ja Aavan kanssa otettiin vielä säkittämistäkin sekä totutin niitä rullamittaan. Lunaa varsinki on pelottanu ne naksahdukset sun muut äänet joita siitä mitasta on päässy. Ihmeen nopeasti Luna kyllä tajusin, että pakenemalla niistä inhotuksista ei pääse eroon. Vain pysähtymällä. Ja jonku ajan päästä ne ei enää edes pelottanu, vaan niitä piti tutkia uteliaana. Hyvä alku siis.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kärryttelemässä Pedrolla

Tänään oli vähän jännä päivä. Matias korjasi eilen nuo kärryt ja päätin sitten heti tänään aamuaskareiden jälkeen käydä kokeilemassa miten tuo ajaminen Pedrolla sujuu. Maria-Helena pääsi mukaan kun sattui olla meillä. Ohjasajossa huomasin, että Aavalle koppuloidut suittet on auttamatta liian isot P:lle. Niimpä ajattelin tämän kerran kokeilla josko Pedro toimisi tuolla Hannalta lainatulla naruriimulla. Mun kanssa Pedro toimi ihan hyvin pelkällä naruriimulla, mutta Maria-Helenaa se meinas vähä pissittää eikä kuunnellu enää hidastamiskäskyjä kun oli päässy ravaamisen makuun. Mutta ihan reippaasti ja hyvin tuo pikkunen meitä muuten jakso vetää perässään. Enempi tuolta tuntuu pofoorttia löytyvän ku Aavasta. Eilen tilasin Belgiasta sadeloimien lisäksi uuden juoksutusliinan ja suitset. Joskopa ne olis vähän paremmin istuvat Pedrollekkin sitten.


Muutkin heppaset sai tänään huomiota vähintään sen harjaamisen verran. Kiitos Neean joka tuli pikkusia hoitamaan. Tosin Luna oli ihan pisipää eikä meinannu seistä sekuntiakaan aloillaan. Tuumasinki siinä, että pitää varmaan ottaa pieni tehokäsittelyjakso sen kanssa jotta seki vähä oppii taas tavoille. Marianne kävi hoitamassa isot hepat ja kävi Kamin kanssa maastossa samaa reittiä pitkin joka me mentiin Pedrolla. Pysyy kengättömätkin pystyssä.

Eilen kun piti ottaa mittoja loimien tilaamista varten, meinas Luna olla siinäkin ihan mahdoton. Ei muka millään olisi saanu viedä mittaa sen lähelle. Siinäkin tuli mieleen se, että pitää alkaa touhata enemmän sen kanssa jotain. Eihän sille oo muuten mitään asiaa alkaa sovitella kärryjä perään! Hajottaa viä ittensä tai ne kärryt... Nuo muut on ihan erilaisia. Suhtautuu kaikkeen uteliaan innokkaasti tai sitten vaan asenteella "aijaa". Luna tuntuu olevan kovin herkkis. Tosin on se paljon parempi kuin keväällä tullessaan. Silloin mäkin sain melkein väkisin ottaa sen karsinastakin kiinni. Tarhasta sain sen sillä kun otin Aavan ensin ja se tuli perässä. Nyt se sentäs juoksee jo mua vastaan ja kulkee perässä kun siivoan tarhaa. Yks kerta se yritti jopa kiivetä kottikärryille ja kaatoi ne. Eikä sitä ihme kyllä pelästyny, vaan koitti heti perään uudestaan. >:)

torstai 21. marraskuuta 2013

Hevosen kokoinen koiravieras

Pikku hepoilla oli tänään jännään, kun meille tuli kylään 91 cm korkea tanskandoggi Rauno! Pedro ei paljo Raunoa pelännyt, kerran koitti tarjota etukaviota kun olivat nenät vastakkain! :D

Onko koira iso vai hevonen pieni? :D

 
Ninokin pääsi tutustumaan hurjan isoon koiruliin. Aluksi sitä vähän jännitti ja Raunon edestakaisin viuhtova häntä joka tuntui pienestä hevosesta varmaan piiskan iskuilta oli kamala. Hetken Raunoa ihmeteltyään Nino ei piitannu uudesta tuttavuudesta sen enempää kuin muistakaan koirista. Lähti jopa itse lähestymään Raunoa. Hyvin, hyvin reipas pieni hevonen. ♥
 
"Toi ei sit ainakaa muuta mun kanssa samaan karsinaan", tuumas Nino. :D

Raunon riimu olis ollu Ninolle ainaki 3 numeroa liian iso! x)
 
Oli meillä pieni ihmisvieraskin jota piti käydä nuuhkimassa. :)
 
Lunaa jännitti hirveästi iso, pienen hevosen kokoinen koira! Se ravaili edestakaisin ja puhisi mennessään, eikä varmasti tullut 10 metriä lähemmäs katsomaan tuota kummallista riimupäistä, kuolaavaa, itsensä väristä kaveria jolla oli isot roikkuvat korvat ja suden hampaat.
 
"Paniikki, paniikki! Lumileopardi tai joku sen näkönen mörkö lähestyy!"

*puuh puuh*
 
Aava ei normaaliin tapaansa korvaansa lotkauttanut. Päin vastoin, tuli portille kattomaan että mikäs ihmeen eläin täällä nyt tulee vastaan. Tais Aava ohimennen märän pusunki Raunolta saada. :D Lopulta hain Lunan naruun ja mun kanssa se sitten käveli nätisti portille moikkaamaan Raunoa. Vähän se ensin säpsähteli, mutta tovin päästä sain jo päästää Lunankin narusta eikä se enää lähtenyt Raunoa karkuun. :)

 
Niin ja sen verran piti vielä mainitsemani, että juoksutin Pedron tänään liinassa ennenkö vieraat tuli. Testasin samalla Hannalta lainassa olevaa naruriimua ja tuumasin että Dumlen XS riimukin on vähän siinä rajoilla onko liian iso. Taidan joutua tilaamaan XXS kokoa. :P Tänään Peetu tarjos liinassa vähän laukkaakin. Eilen kun juoksutin sen myös liinassa, meinas tulla vaan tappelu kun yritin saadan laukan ylös. Tyydyin sitten raviin ja opettelemaan pysähtymistä ja kääntymistä kun kaikki ne käskyt on vielä vähän hukassa. Tammat otin eilen aamulla mukaan kun lähdin koirien kanssa lenkille. Vähän vaihtelua niidenkin päiviin.
 
Ai joo ja pieni lisäys viä eiliseltä jonka varmaan kaikki on jo kyl lukenu facestaki... eli Nino pieni pelästytti mut eilen toden teolla! Tulin kotia ja aloin kattoa, että Ninoa ei kyllä näy tarhassa ja lisäksi Pedro juoksi edestakasi hätääsesti huudellen. Ei muuta ku paniikis ottalamppua ja taskulamppua esille ja varsaa kattelemaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että se on joko menny muiden luo laitumelle tai pudonnu johonki ojaan eikä pääse pois. No, laitumella ei näkyny ja ojiin koitin kattella kovasti, tuloksetta. Matiaski tuli ettimään sitä ja ku pääsin takas tallin taa niin se viisas tarhaan ja tuumas että tuos se on. Se oli ku oliki ollu ojassa kyljellään ja Matias oli sen sieltä nostanu pois! Raukka ihan tärisi ja käveli hoiperrellen mun perässä talliin. Suoli näytti onneksi toimivan ja ruokakin maistui heti. Pian jalatki alko pysyä paremmin alla ja tärinä lakkas. Ja illasta oli jo sitten ihan normaali, utelias ittensä. Onneksi päästiin säikähdyksellä!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Möllöttelyä

Aika lailla rauhallista on meno meillä ollu viimeiset 2 päivää. Ei mitää normi tallirutiineista poikkeavaa. Mutta sen verran pitää mainita, että pikku Nino on selkeästi piristynyt ja sen valtava pömppömaha on kadonnut! Eli matolääke näyttää purevan! Ensi viikonloppuna olisi uusi madotus ja vedän nyt sit läpi koko lauman. Vähä kauhulla odotan, tuleeko sieltä madotuksen jälkeen taas niitä ällöjä matoja. Tosin aina parempi jos tulevat vaan kaikki ulos! Nyt ei oo matoja moneen päivään näkyny.

Nino on ollu huonojen kelien takia vähemmän ulkona kuin muut. Eilen joutu sisälle jo kahden aikaan kun mun piti lähtiä Seinäjoelle kuntoutukseen enkä halunnu jättää sitä tuonne kamalaan tuuleen. Ja poikeuksellisesti koko muukin lauma pääsi sitten yöksi sisälle. Aamulla tosin totesin taas sen miksi Kami on ulkona niin paljon mahdollista. Se on ollu nyt syksyllä 2,5 yötä tallissa ja se on saanut ja karsinan ovensa rikki! Ja sen karsinan siivoamiseen menee aina yhtä kauan aikaa kuin kaikkien muiden siivoamiseen yhteensä! Että jos Kamista pitää joku miinus kattella, niin tuo sen karsinakäytös! Onneksi mulla on mahdollisuus pitää sitä pääasiassa "pihatossa".

Tänään Nino pääsi neljän aikoihin sisälle kun ulkona tuuli taas, mutta nyt sitten vielä satoikin. Kävin sitä kuuden aikoihin tallissa kattomassa ja sielä se tyytyväisenä pötkötteli. :) Sori kännykkäkameralaatu. ^^



Iltasapuskoilla

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Hierontaa ja myrskytuulta

Eilen aamulla meille kurvasi pihaan hevos-/koirahieroja. Aloitettiin Masista kun hevosen hierominen on kuitenkin raskaampaa ku pienen koiran. Masilla oli nikamalukko kaulassa ja kaula oli muutenki oikealta juntturassa. Lisäksi satulavyön kohdalta Masi oli jumissa ja vielä peffan päältä. Lavat ja selkä oli hyvässä kunnossa ja jaloissa ei ollu sanomista. Hieronnan jälkeen Marianne kävi Masin kanssa pienellä kävelylenkillä ja laittoin sen jälkeen sille B.O.T loimen selkään. Sitten Marianne kävi vielä maastoilemassa Kamin kanssa. Hyvin oli Kamitzu taas kulkenut vaikka vähän oli  jotain pitänykki tuijotella. Kunto Kamilla on kyllä aika huono. Hikoaa ihan pienestäkin.

Me siirryttiin hierojan kanssa tuvan puolelle ja vuorossa oli Rodi-paapan hieronta. Rodi nautti hieronnasta täysin siemauksia ja sillä ei tällä kertaa ollu jumissa kuin lavat. Infrapunahoidon se sai vielä hieronnan päätteeksi ja nukahti siihen niin jotta kuorsaus vain kuulu. :D

Tänään heräsin aamuyöllä viiden aikaan kauheaan tuuleen. Pakkohan mun oli lähteä tallimarkille ja hain Kaminki vielä talliin mettätarhasta ja minit ladon puolelle myrskyltä suojaan. Kaikki jäi hyvin tyytyväisenä nassuttamaan aamuruokiaan. 9 jälkeen menin siivoamaan karsinat ja laitoin Pedron ulos. Sillä tuntu olevan sen verran paljo virtaa. Nino sai käpsytellä hommien ajan tallissa vapaana ja sitten jätin sille vielä välioven Pedron karsinaan auki jotta saa oleskella vähän isommassa tilassa. Jossain välissä meen varmaan päästämään ruunia hetkeksi ulos kun Kami ainaki pyörii karsinassa ku hyrrä. Mariannen piti tulla tänäänki liikuttamaan ruunat, mutta saapi nähdä jääkö haaveeksi.

edit* Keli parani vähä päivän mittaan ja Marianne kävi tekemässä Masin kanssa käyntilenkin ja vissiin Kaminki kans tai juoksutti sen liinas. En oo ihan varman kumpaa. Ku laitoin pojat puolilta päivin tammojen tarhaan, niin nämähän porhalti väliaidasta läpi moneen kertaan ennenkö tajusivat että siinä ihan oikeesti on aita. Sain sit sitä alkaa korjata. Onneksi tajusivat sen jälkeen että siinä on se aita eivätkä enää menneet siitä läpi.

torstai 14. marraskuuta 2013

Touhun täyteinen päivä

Mä oon ollu tänään oikein super reippaalla päällä! Johtunee paljolti myös tuosta aurinkoisesta säästä ja siitä että pää ei ollu pitkästä aikaa koko päivänä yhtää kipiä!
Kävin ensimmäisenä aamulla antamassa aamurehut heppasille ja tulin itte viä kahveelle. Ajattelin, että Nino ois ehtiny sillä aikaa syödä hurjan 2dl pöperönsä, mutta ei... vein Pedron ulos aamuheinille ja laitoin lämpimät vedet kaikille. Sitten siivosin Pedron karsinan, siitä siirryin siivoamaan orien tarhan ja perään vielä tammojen tarha ja suoja. Siihen mennessä Nino oli saanut syötyä ruokansa ja sekin pääsi ulos heinäkasalle. Nino on ollu vähä vaisun oloinen ja on huolettanu, että ei kai ne madot tee sille suolitukosta nyt madotuksen jälkeen. Oon aamuisin laskenu karsinasta löytyvät kakat ja 2x päivässä siivonnu ne vielä tarhastaki ne, että pysyn selvillä paljoko ja millaista tavaraa siitä tulee ulos. Toistaiseksi ainaki kaikki kunnossa. Seuraavaksi kävin siivoamassa koirien jätökset piha-aitauksesta ja siivosin Lenni-pupun karsinan. Lenni pääsikin sitten päiväksi ulos möllöttelemään pihalle.

Lenni rakas 2v.



Hommien jälkeen siirsin Kamin omaan tarhaansa ja Masi sai jäädä tyytyväisenä mussuttamaan heinää suoraan paalista. Matias sen sinne nosti eilen, kun siinä on vähän huonoa seassa. Masi kun valkkaa parhaat päältä ja polkee loput maahan. Se ei syö niitä huonoja kohtia. Kami sai yön nauttia yltäkylläisyydestä, mutta siihen se sit loppuki. Se on ku syöttöpossu jos se saa heinää vapaasti. Masi sen sijaan ei tahdo lihoa millään. Se on ollu aina vähä sellanen.

Seuraavaksi oliki vuorossa koirien ulkoilu ja päätin ottaa Aavan ja Lunan mukaan lenkille. Kierrettiin sama lenkki ku eilen Pedron kanssa. Nytkin piti loikkia sen ison ojan yli ja mietin et mitenköhän saan 2 miniä siitä yli, kun ei ne siitä kuitenkaa heti suosiolla tuu. No, Luna tietty loikkas ekana ojan pohjalle ja uppos sinne ja paniikis takasi lähtöpisteeseen. Päätin ottaa sit Aavan yli ensin ja se tuliki siitä aika pian. Luna meinas edelleen vetää liinat kiinni ja hyppi pystyynki, mutta onneksi sillä ei juuri tuota voimaa oo ja ku sain sen vedettyä riittävän lähelle niin sekin uskaltautui hyppäämään yli.

Tammuskat aamukävelyllä
 
Hirrrweän ojan ylityksen jälkeen matka sujui taas ongelmitta ihan loppuun asti. Fiksusti noi tulee narussa yhdessä. Nätimmin ne kulkee ku moni koira(-t). :D
 
Lenkin jälkeen kävin heittämässä murua rinnan alle ja menin vielä juoksuttamaan Pedron. Mentiin isolle laitumelle, ku siä on kaikista tasaisin pohja joka ei edes upota, ainakaa siitä yläpäästä ja reunoilta. Käynti ja ravi vasempaan meni hyvin, mutta sitten kun kokeilin laukkaa niin ei tullu mitää. Ensinnäki se Peetun laukka näytti jotenki ihan onnettomalta... en oikein tiä että menikö se ristilaukkaa vai miksi näytti niin kummalta. Jouduin sitä ajamaan sen verran lujaa eteenpäin että en ehtiny kunnolla seurata sitä sen laukkaa ja kun ei se tahtonu pysyä ku muutaman askeleen. Sen jälkeen Peetu oli ihan pöllö eikä meinannu kuunnella enää mitää. Jouduin virittelemään sille liinan korvien takaa ja turvan yli jotenki jännästi jotta sain sen kuuntelemaan paremmin ja lopettamaan pään alaha vetämisen ja yritykset syödä heinää. Harmi ku tajusin vasta juoksuttamisen jälkeen, että mulla oli Hannan Dumlen naruriimu sovitettavana noille mineille. Olis varmaan menny sen kans paremmin.
 
Vaihdoin suunnan ja päätin olla edes yrittämättä laukkaa. Jossain vaiheessa kuitenkin kun käskin Pedroa enemmän liikkeelle kun se meinas taas vain alkaa syödä se lähtiki laukalla ja tähän kierrokseen sen laukka näytti heti ihan toisenlaiselta. Ravuuttelin sitä siinä tovin jonka jälkeen otettiin vielä käynnistä pysähtymisiä jotka nekin meinas olla ensin ihan hepreaa P:lle. Muutaman toiston jälkeen se kuitenkin tajus mitä tarkoitan ja sen jälkeen lähdettiin vielä kävelemään laidun ympäri. Tosi hienosti se tuli taas löysässä narussa. Pari kertaa meinas lähteä raville, mutta narun heilautus riitti merkiksi siirtyä käyntiin ja pysyä takavasemmalla. Hikihän siinä pienen miehen tuli juostessa, eli vähä pitää vissiin kuntoa nostattaa ja ei sen paksu karva varmaan yhtään auta asiaan.
 
Pedro takaisin tarhaan ja sitten oliki mun vuoro päästä syömään. Lopuksi hain vielä hevosille postiin tulleet myslit. Tulivat juuri oikeaan aikaan. Orien kasvattajan mukana antama mysli ei olisi riittäny enää ku huomiseksi. Kokeilin muuten eilen illalla sitä istumista, mutta eihän Pedro tajunnu ollenkaa mitä mä yritän. :D Siirryttiin sitten "tassun" antamiseen ja sen se hokas kyllä kun ensin pari kertaa autoin. :P
 
Pedron uusi riimu
 
Pedro ihmettelee Lenni-pupua

Pikkuvauvan meinas tulla väsy kun aurinko lämmitti niin somasti.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ohjasajoa Pedrolla

Aloitin aamuni heppojen ruokinnalla ja sen jälkeen jatkoin karsinoiden ja tarhojen siivoamisella. Hommien jälkeen menin aamukahville ja laitoin jotain samalla suuhuni. Eilen juttelin Pedron kasvattajan kanssa ja Pedro on kuulemma opetettu ajolle ja ratsastukselle ja sillä on ajettu ihan liikenteenkin seassa. Ajattelin sitten aloittaa kokeilemalla ohjasajoa.

Menin koirien kanssa talliin ja hain Pedron käytävälle varustettavaksi. Laitoin ajovehkeet päälle ja lähdettiin Pedron ja koirien kanssa lenkille. Kierrettiin joentielle ja sieltä peltoteitä takaisin kotia. Ensin Pedro ei meinannu lähteä tallin takaa vaan meinas, että pitää jäädä tammojen luo. Tiukemmalla komennolla päästiin kuitenkin matkaan.

Seuraava stoppi tuli ruunien tarhan kohdalla, mutta päästiin siitä aika nopeasti ohi. Joentielle asti päästiinki aika kivuttomasti ja kokeiltiin vähän raviakin. Joentiellä alko taas pieni vänköö ku harjoteltiin pysähtymistä. Loikittiin yhdestä kohtaa tuon kuvassa oikealla olevan ojan yli ettei tarvinnut mennä samaa tietä takaisin. Hetken piti Pedron miettiä että tohtiiko siitä tulla, mutta lopulta se rohkaisi mielensä ja hyppäs siitä yli. Päästiin melkein alatielle asti, kunnes Pedro yhtäkkiä kesken ravaamisen sai idean kiilata oikealla olevalla pellolle. Siinä kun koitin vetää ohjasta vastaan niin tämä sankari onnistui kiepsahtamaan pari kertaa ympäri ja sai jotenki toisen ohjan suuhunsa ja vielä kaulan ympäri. Tajus sentäs sitte pysähtyä ku oli ihan solmussa. Kun ohjat oli taas niinku piti, päästiin jatkamaan kotia ja loppumatka meniki sitte aiva hyvin. Kokeiltiin viä omalla tiellä pysähtymistä ja viimenen yritys oli kyllä ihan priima. Ei mitää täpistelyä tai takapuolen kääntelyä sivulle.

Lenkin jälkeen harjailin Pedron ja nyt se seiso käytävällä tosi nätisti vaikka oli vain toiselta puolelta kiinni. Tais vähä ottaa kunnon päälle kuitenki tuo lenkki. Palkittin sen korpulla ja sitten se pääsi takaisin tarhaan jossa Nino jo kovasti sitä odotteli. Hyvin pysyi varsuli aitauksessa lenkin ajan. :)

Pedrolle on kuulemma opetettu istuminen, pystyyn hyppääminen ja "tassun" antaminen. Ajattelin opettaa sille naksuttimen ja kokeilla vieläkö se osaisi nuo temput.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Matoja Y-Ä-K!

Päivä alko ihan mukavasti kun aurinko nousi ja oli pienesti pakkastakin. Annoin hepoille aamuruuat/heinät ja siivoilin karsinat. Sen jälkeen vein Aavan ja Lunan isolle laitumelle ja Kamin ja Masin pienemmälle. (K&M pienemmälle, koska se on kuiva eikä ne uppoa siä.) Tovin mietin, että jätänkö orit pikku aitaukseen, mutta sitten tuumasin että laitan ne Aavan ja Lunan tarhaan jotta on tilaa vähän juostakkin enemmän.

No, näin jälkeenpäin ajateltuna olis vain pitäny pitää ne siä omassa tarhassa! Madotin pojat toissapäivänä ja nyt sit illalla niitä sisään ottaessa Nino kakkasi käytävälle ja sieltä tuli 10 cm pitkiä vaaleita matoja, ilmeisesti suolinkaisia! Yäk, hyi, oksetus! Tosin mä vähän epäilinkin sellasta, kun Ninolla näyttää vatta niin tosi pyöreeltä ja muuten on sit hoikanpuoleinen. Ne pirulaiset ei edes kuole millään. Ei auta pakkaset ym. Sempä vuoksi päätinki ny sit siivota niiden kakkat sankoon ja polttaa ne. Sillä saan hävitettyä ne ällötykset parhaiten. Nyt on vain koko ajan sellanen olo, että ittelläki on niitä kun ne VOI tarttua ihmiseen.... ja ai että ku tuo ihmisen mielikuvitus osaa olla kettumainen. Tuntuu koko ajan niinku jossaki olis joku liero. O.o

Mutta madot sikseen, soittelen viä eläinlääkärille ja kyselen miten mun pitäis toimia muiden hevosten kanssa kun ne on saanu saman matolääkkeen ku pojat 2kk sitten.
Päivällä kävin kävelemässä lenkin Pedron ja koirien kanssa. Ensimmäisen 200m sain jankata sitä, että mun vierellä kävellään eikä yritetä koko ajan raville eikä mun ohi myöskään kiilailla. Joka kerta kun Pedro koitti kiihdytellä ohi, laitoin sen peruuttamaan. Sitä kun jaksoin sitkeästi tehdä alkumatkan, niin loppumatkasta Pedro käveli rennosti mun takana löysässä narussa tai jos koittikin vähän kiihdyttää niin tuli tasan mun vierelle ja siirtyi sitten käyntiin takasi. Fiksu oripoika. :)

Niin ja Mariannekin kävi viikonloppuna liikuttamassa Masin 2x ja Kamin kerran. Ettei ruunatkaan ihan vaan syö ja liho. :D Ja sain Hannalta halvalla vielä yhden uuden sadeloimen kaulakappaleella joten nyt tarkenee Masikin varmasti sateella ulkona vaikka ei suojaan meniskää. :)





Tästä kuvasta ehkä vähän näkyy, että Ninolla on siniset herasilmät.