Hevosen kokoinen koiravieras

Pikku hepoilla oli tänään jännään, kun meille tuli kylään 91 cm korkea tanskandoggi Rauno! Pedro ei paljo Raunoa pelännyt, kerran koitti tarjota etukaviota kun olivat nenät vastakkain! :D

Onko koira iso vai hevonen pieni? :D

 

Ninokin pääsi tutustumaan hurjan isoon koiruliin. Aluksi sitä vähän jännitti ja Raunon edestakaisin viuhtova häntä joka tuntui pienestä hevosesta varmaan piiskan iskuilta oli kamala. Hetken Raunoa ihmeteltyään Nino ei piitannu uudesta tuttavuudesta sen enempää kuin muistakaan koirista. Lähti jopa itse lähestymään Raunoa. Hyvin, hyvin reipas pieni hevonen. ♥

 

"Toi ei sit ainakaa muuta mun kanssa samaan karsinaan", tuumas Nino. :D

Raunon riimu olis ollu Ninolle ainaki 3 numeroa liian iso! x)

 

Oli meillä pieni ihmisvieraskin jota piti käydä nuuhkimassa. :)

 

Lunaa jännitti hirveästi iso, pienen hevosen kokoinen koira! Se ravaili edestakaisin ja puhisi mennessään, eikä varmasti tullut 10 metriä lähemmäs katsomaan tuota kummallista riimupäistä, kuolaavaa, itsensä väristä kaveria jolla oli isot roikkuvat korvat ja suden hampaat.

 

"Paniikki, paniikki! Lumileopardi tai joku sen näkönen mörkö lähestyy!"

*puuh puuh*

 

Aava ei normaaliin tapaansa korvaansa lotkauttanut. Päin vastoin, tuli portille kattomaan että mikäs ihmeen eläin täällä nyt tulee vastaan. Tais Aava ohimennen märän pusunki Raunolta saada. :D Lopulta hain Lunan naruun ja mun kanssa se sitten käveli nätisti portille moikkaamaan Raunoa. Vähän se ensin säpsähteli, mutta tovin päästä sain jo päästää Lunankin narusta eikä se enää lähtenyt Raunoa karkuun. :)

 

Niin ja sen verran piti vielä mainitsemani, että juoksutin Pedron tänään liinassa ennenkö vieraat tuli. Testasin samalla Hannalta lainassa olevaa naruriimua ja tuumasin että Dumlen XS riimukin on vähän siinä rajoilla onko liian iso. Taidan joutua tilaamaan XXS kokoa. :P Tänään Peetu tarjos liinassa vähän laukkaakin. Eilen kun juoksutin sen myös liinassa, meinas tulla vaan tappelu kun yritin saadan laukan ylös. Tyydyin sitten raviin ja opettelemaan pysähtymistä ja kääntymistä kun kaikki ne käskyt on vielä vähän hukassa. Tammat otin eilen aamulla mukaan kun lähdin koirien kanssa lenkille. Vähän vaihtelua niidenkin päiviin.

 

Ai joo ja pieni lisäys viä eiliseltä jonka varmaan kaikki on jo kyl lukenu facestaki... eli Nino pieni pelästytti mut eilen toden teolla! Tulin kotia ja aloin kattoa, että Ninoa ei kyllä näy tarhassa ja lisäksi Pedro juoksi edestakasi hätääsesti huudellen. Ei muuta ku paniikis ottalamppua ja taskulamppua esille ja varsaa kattelemaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että se on joko menny muiden luo laitumelle tai pudonnu johonki ojaan eikä pääse pois. No, laitumella ei näkyny ja ojiin koitin kattella kovasti, tuloksetta. Matiaski tuli ettimään sitä ja ku pääsin takas tallin taa niin se viisas tarhaan ja tuumas että tuos se on. Se oli ku oliki ollu ojassa kyljellään ja Matias oli sen sieltä nostanu pois! Raukka ihan tärisi ja käveli hoiperrellen mun perässä talliin. Suoli näytti onneksi toimivan ja ruokakin maistui heti. Pian jalatki alko pysyä paremmin alla ja tärinä lakkas. Ja illasta oli jo sitten ihan normaali, utelias ittensä. Onneksi päästiin säikähdyksellä!