lauantai 29. syyskuuta 2012

Hanna ja Masi maneesilla

 
Hanna ei päässytkään eilen ratsastamaan joten tuli tänään. Hanna sai nyt kokeilla mennä Masilla. Mentiin maneesille, kun kentän pohja on vähä huono sateiden jälkeen. Masi sai ensin vähän ihmetellä, että mikäs paikka se taas olikaan. Sitten laitoin Hannan töihin. Ihan vaan perusjuttuja, mutta kyllä niissäkin hiki tuli.;) Uralla suoraan kävelemistä ja kulmiin menemistä. Kokeili vähän ravata suoralla uralla, mutta sitten laitoin ne menemään isolla ympyrällä.

Siinä Masi vasta kokeili tarviiko sen tehdä mitään. Kokeili vähän oikoa, lähti väistämään yhtäkkiä ulospäin pohkeesta välittämättä, kiilas ympyrän keskelle lapa edellä jne. Aikansa kun Hanna väänsi ja tahkos pohkeet läpi, niin Masi alkoikin mennä raviympyrällä tosi nätisti. Niinku kuvistaki huomaan. Vähä vain oli keventäessä tahti välillä hukassa, mutta eikö se sieltä pikkuhiljaa löydy.




 
Hanna sai kokeilla vähän laukannostojakin pitkillä sivuilla. Masi meinas taas ensin vähän säästellä itseään, mutta kunnon käskyllä ja parilla puolipidätteellä ennen nostoa alko laukannostotki sujua. Tosin melko vauhdikastahan se laukka oli.


 
Loppuun laitoin Hanna vielä ravailemaan Masin kanssa uralla pitkin ohjin niin että Masi alkoi venyttää kaulaa pitkälle alas. Ensin vauhti meinas olla liian kova ja Masi yritti aina lyhkäisille sivuille hidastaa käyntiin. Muutaman yrityksen jälkeen sekin kuitenkin alkoi onnistua ja Masi meni lopulta tosi nätisti pitkin ohjin. Kokeilivat vielä käynnissä kentän yli kääntymistä pelkästään pohkeilla. Masi kääntyi kyllä, mutta vähä pitkillä piuhoilla meni viesti perille.  Välillä piti ohjalla muistuttaa että sitä pohjetta piti kuunnella vaikka ohjat onki löysällä.
 
 
 
Ravailujen jälkeen lampsivatkin sitten kotia. Mä ajoin autolla edeltä. :P Vähä oli tavallista enemmän tullut nestettä Masin takajalkoihin, mutta johtunee varmasti paljolti maneesin normaalia pehmeämmästä pohjasta.
 

torstai 27. syyskuuta 2012

Sofia is back!


Ei oo innostanu bloggaus, mutta mainittakoon nyt se että Sofia kysyi maanantaina voisko se tulla ratsastamaan Nasulla pitkästä aikaa. No lupasin, nyt kun itse en saa ratsastaa. Kävivät sit tekemässä heti ma Töyhtöhyypän lenkin, Hanna Nasulla ja Sofia Masilla. Olivat lenkillä tunnin ja se oli menny ihan hyvin. Laukkapätkällä Nasu oli meinannu innostua ja Hannalta oli pudonnu jalustinkin jalasta, mutta oli pysyny kyydissä ja saanu ponin ruotuun.
Tänään Sofia kävi sit ratsastamassa Nasulla maneesissa. Ihan sileällä työskentelivät joka askellajissa paljon ympyröitä ym. kaarroksia tehden. Kovasti lujaa meinas Nasu hengästyä, kun maneesin pohja oli just myllätty. Kattoo jos käytäis Hannan kans Masilla maneesissa v-loppuna. Saa Hanna ottaa vähä turvallisesti tuntumaa Masiin seinien sisäpuolella.

Maailman paras "näkymä" keittiön ikkunasta
 
Ruunapoijat ♥

Minnin vatta kasvaa, pentuja siis tulossa! 
R.I.P. Musca ♥

tiistai 25. syyskuuta 2012

Come on in to my world

Pää humisee tyhjyyttään eikä oikein mikään onnistu... ja juuri kun mä eniten tarttisin ratsastusretkiä niin en voi tehdä niitäkään. Lääkäri totesi tänään oik. olkapäässä kiertäjäkalvosinoireyhtymän ja määräsi oik. käden "käyttökieltoon" pariksi viikoksi (vaikka se on ollu kipeä jo 3vk, löin rautakangella tolpan ohi ja se revähti).

Oon siis vaellellu vain koirien kans päämäärättömästi ensi Venlan ja Mincan kans (poikettiin äitin työnä) ja sitte perään kääpiöiden kanssa... kuvailin sitte vaan videopätkiä aikani kuluksi ja väsäsin niistä alle olevan videon. Tätä vois sit varmaan sanoa nk. videopostaukseksi.

http://www.youtube.com/watch?v=2fBxj9hrUbw&feature=youtu.be
Pakko laittaa linkillä ku ei muka löydy mun videoista.


maanantai 24. syyskuuta 2012

Älä tyrkytä minulle terapiaa, kaada lisää paskaa mun niskaan!

Voisko tämänhetkistä mielentilaa muuten enää kuvata... juuri kun olin ajatellu, että mikään ei voi mennä enää pieleen niin koin eilen illalla sellaisen järkytyksen ja menetyksen että itsesyyttelyn loppumiselle ei näy loppua... mun pieni rakas Muscani... :'( ...omasta ekasta pentueesta, oma ensimmäinen b&t kasvatti ja vieläpä narttu joka tottakai jäi kotiin kun sellainen pitkän odotuksen jälkeen syntyi... mun Muscani jäi eilen auton alle. x'( En ehtinyt kun ottaa Muscan syliin, kun näin sen silmistä että se oli siinä. Pienen häivähdyksen hetken näin sen silmissä sen tuskan minkä se koki kun jäi auton takarenkaan alle ja sitten se oli poissa. Itkin onnesta kun se syntyi ja sain sen pienen nyytin kädelleni. Nyt se kuoli samoissa käsissä, samassa sylissä, mutta surun kyynelten saattelemana. Vain sekunneissa elämä poistui siitä nyytistä joka oli mulle rakkain nuosta kaikista. :'(

R.I.P. RAPID MASTER'S MINOR MUSCA 22.7.2007-23.9.2012
 
 

Musca ja Black-pentue


Jostain syystä kun tein blogiin uutta ulkoasua, mun oli pakko laittaa Muscasta joku kuva tuohon yläbanneriin... tätäkö se nyt sitten tiesi... :(

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Estekisoihin vaikka pää kainalossa...

Ihan ensin kiitos kaikille lohduttavista/kannustavista sanoista. Viikko on ollut raskas ja mieliala on heilahdellut laidasta laitaan... mutta mun mottohan on että periksi ei anneta!


Olin jo kahden vaiheilla jaksanko lähteä Dimonaan kisaamaan ollenkaan. Varsinkaan kun perjantaina koitin vähän maalata tallia siskoni Janikan ja kaverini Kirsin kanssa ja loppupäivän maha olikin sitten enemmän ja vähemmän kipeä. :/

Lauantai aamuna olo oli kuitenkin parempi ja uskalsin lähteä kisoihin. Matias oli laittanu kamat autoon valmiiksi illalla ja autto aamulla laittamaan Masin ja Nasun koppiin. Hannan poimin kyytiin matkan varrelta. Aamusta satoi, mutta kahteentoista mennessä se onneksi lakkasi ja koko päivänä ei sitten tullutkaan enää vettä.

Ensimmäisenä kisoissa oli puomiluokka johon Hanna osallistui Nasulla ja minä Masilla. Masi ei osannut ollenkaan päättää pitäisikö puomit ravata vai hypätä ja mihin ne jalkansa sitten puomien välissä asettelisi. Meno tuntui ihan kaamealta, videolla se ei niin pahalta näyttäny ku miltä tuntu. :D Se olikin valitettavasti ainut video joka musta saatiin kuvattua. Hannan ja Nasun radat sain videolle, tosin vähä huonosta paikasta kun piti kuvata Masin selästä lämmittelyalueelta.

Hanna ja Nasu sijoittuikin 1.sijalle! Osallistujia luokassa oli kahdeksan. Me sijoituttiin Masin kanssa viidenneksi. Ristikkoluokassa Masi teki puhtaan radan. Totesin että on helpompi sovittaa Masi esteiden väliin kun mennään ravissa. Tosin tokavikan esteen jälkeen Masi nosti laukan ja vika hypättiinkin sit laukassa. Siinä luokassa me oltiin Masin kanssa sijalla 1 ja Hanna ja Nasu heti perässä hienosti 2.sijalla! :) Luulin että molemmat teki puhtaan radan, mut videolta näkyy et Nasu pudottiki 5 esteellä puomin.

Hannan ekat kisat ja hyvin meni! :)

Osallistuin vielä Nasulla luokkaan 30-40cm kun olo tuntui ok:lta. Luokassa oli 4 osallistujaa. Multa pakeni yhtäkkiä kaikki voimat jaloista kesken radan ja toivoin vain että Nasu hyppää esteet ja että jaksan pysyä mukana loppuun asti. Osaksi tais johtua jännityksestä, mutta osittain myös siitä että voimat alko olla aika lailla lopussa. Sijoituttiin Nasun kanssa puhtaalla radalla toiseksi! :) Ja saatiin vielä "extraruusuke"/kannustuspalkinto. Blogin lukijat kyllä tietää miksi.

Masin ja mun puomiluokan rata

Hannan ja Nasun puomiluokan rata
 

perjantai 21. syyskuuta 2012

Raskas viikko

Mä en yleensä tälläisiä asioita nettiin kirjoittele, mutta ehkä olo vähän helpottaa kun saan sen kirjoitettua edes. Alkuviikosta kaikki oli vielä "ihan hyvin", mutta ounastelin jo jotain ikävää, kun sunnuntaina yhtäkkiä alko nipistää vatsasta kesken ratsastuksen. Se kuitenkin meni ohi, mutta tiistai iltapäivällä iski taas karu totuus vasten kasvoja... menin vessaan ja oli tullut veristä vuotoa. Paineltiin Matiaksen kanssa TK:n, kun neuvolasta käskettiin hakea lähete ja mennä Seinäjoelle. No, eihän ne TK:ssa mitään lähetettä suostunu antamaan. Yllättävää! >:( Kipulääkereseptin vain lykkäsivät käteen.

Mulla oli onneksi seuraavalle päivälle aika klo 17.00. Seinäjoen naistentautien poliklinikalle. Ja jos joku ei vielä tajunnut, niin olin siis raskaana. Ja aika Seinäjoelle oli sitä varten kun viikkoa aiemmin ei löytynyt vieläkään sydänääniä ja raskausviikkoja olis pitänyt olla nyt jo 10. Siellä sit totesivat et keskenmeno on tosiaan alkanut ja sikiökin sielä oli ollut joka oli jostain syystä kuollut jo aika varhaisessa vaiheessa. Ottivat mut siis heti osastolle ja aloitettiin lääkkeellinen tyhjennys.

Mä en muista ikinä saaneeni niin kipeää kun silloin sain... jos se olikin henkisesti raskasta niin fyysisesti se oli vielä raskaampaa. Onnea vaan niille jotka haluaa synnyttää ilman kipulääkkeitä. Mä olisin varmaan kuollu ilman niitä! Ekat supistukset tuli aika pian lääkkeen annon jälkeen ja aina kun ne koveni niin porua piti vääntää. SE SATTUI! Hipsin vessaan supistusten välissä Matiaksen kans et saadaan mulle sairaalan housut jalkaan, mut sit yhtäkkiä tuli jotain ja kastu sukat ja kaikki. Kun hoitaja tuli, hän totes et se oli lapsivesi... no, nyt tiedän mitä se on kun se tulee.

Sen jälkeen sain hetken hengähtää kunnes kävin uudelleen vessassa ja sen jälkeen kivut nousi niin korkealle että mua heikotti, oksetti, väsytti... en jaksanu edes itkeä kun olin mennä shokkiin. Veri meinas lakata kiertämästä kropassa ja käsiä ja jalkoja, jopa kieltä alko pistellä. Ja vaikka kuinka yritin olla rentona niin ei onnistunu. Tuntu et jalat vaan alkaa krampata. Siinä vaiheessa sain onneksi kipupiikin ja viikset naamalle jotta saan lisähappea. Sitten tilanne alko rauhottua. Olin ihan lopussa siinä vaiheessa ja mietin että tältäkö mummusta tuntui kun hän makas kipuineen kuolinvuoteella mahaansa pidellen...

Kun jaksoin, kävin taas vessassa ja siinä vaiheessa sit tuli istukka ym. ulos. Sen jälkeen kivut helpotti ja tavallisia menkkakipuja kummempia ei enää onneksi tullut. Matias lähti yhdeksän aikaa illalla kotia, kun elukat piti hoitaa. Mä jäin yöksi osastolle. Torstaina päivällä pääsin sit kotiin kun oli tsekattu et kaikki oli tullut ulos. Kirjaimellisesti tuli "tyhjä olo".
Eihän tuo nyt suunniteltu raskaus ollut, mutta mulle tuli ensimmäinen keskenmeno tämän vuoden maaliskuussa. Se oli tuulimuna ja kivut ei ollu ollenkaa niin pahat vaikka silloinkin tyhjättiin lääkkeellisesti Seinäjoella. Mutta että jo toinen kerta samalle vuodelle ja tää tuntu joka lailla paljo pahemmalta... nyt mua odottaa ainaki 1 oma lapsi taivaassa kun täältä joskus lähden.

Ja laittoi tämä muutenkin miettimään asioita ihan eri tavalla kuin tähän asti. Mähän en siis ole koskaan halunnut lapsia ja ne on aihettanu mussa enemmän ällötystä kuin että olisin halunnut mennä niille lällyttelemään ja lepertelemään. Kun ensimmäisen kerran tajusin olevani raskaana olin ihan paniikissa. Toivoin ja rukoilin että se vain katoaisi pois... ja niinhän siinä tavallaan kävikin... mutta aloin jo tottua ajatukseen, koska se meni kesken vasta 11 viikolla. Ja sen jälkeen en pitänyt ajatusta lapsesta enää niin pahana ja jotenkin aloin osata suhtautua toistenkin lapsiin eri tavalla.

Kun ny sitten plussasin toisen kerran, niin enemmän sitä tuli hienoinen hymy naamalle kuin paniikki tai pelko. Kuitenkin kun odotus selvisi alkoi TAYSin lääkäri ja oma äiti hokea, että en mä jaksa sitä hoitaa. Kun on tuo aivovamma ja kaikki muutkin vammat ja kun mä tarvin itsekin lepoa päivittäin jotta jaksan... Siksi toivoin, että tämä ei menisi kesken vaikka tiesin jo siinä vaiheessa että sydänääniä ei ollu lyödetty. Nyt kaikki vain hokee, että mun ei saa yrittää tulla raskaaksi vaikka nyt ensimmäistä kertaa elämässä on sellainen olo et olisin valmis siihen. Ja kaksi keskenmenoa takana... pelottaa että jos mä nyt odotan vuoden tai jopa useamman niinku ne olettaa, niin mitä jos en pystykkään enää sitten tulemaan raskaaksi jos nytkin on jo näin vaikeaa. Ja onhan Matiaskin jo viiden vuoden päästä 38v.!

Ja tiedän, että tällä elukkamäärällä ja Matiaksen nykyisen kotona olon määrällä en luultavasti ehkä jaksaisikaan vauvaa. Ajattelin ensin jopa, että ehkä sitten kun noita eläimiä vanhimmasta päästä on muutama menny sateenkaarisillalle... mutta miten uskallan odottaa? Koiratki voi kaikki elää vielä vaikka 10v.! Joten nyt oon jopa pienessä päässäni tullu siihen tulokseen, että tilanteen vaatiessa luovun sitten mieluummin muutamasta eläimestä... minä joka ajattelin aina että ennemmin meiltä lähtee laps ku yksikää elukka ikinä! Mitä mulle on tapahtunu...? Enhän mä tunnista ittiäni enää ollenkaa...

maanantai 17. syyskuuta 2012

Estehyppelyä

Saatiin komia keli ja mentiin Hannan kanssa treenaamaan kentälle vielä viimeisen kerran ennen kisoja. Lämmiteltiin ensin hepat ravissa ja käynnissä ja sitten hypättiin lämmittelyksi pari yksittäistä estettä. Sitten kokeiltiin ensimmäistä kunnon rataa. Esteet oli n. 40-50cm pystyjä ja Masista ihan huomasi miten se heräs! Tähän asti kun se on hyvin rauhaisessa tahdissa tallustellut ristikoiden yli. Parissa hypyssä jäin ensin pahasti jälkeen ja melkein omassa suussa tuntui miten nykäisin Masia suusta. x/ No, aloin kuitenkin päästä paremmin mukaan hyppyihin ja saatiin ihan kelpo rata aikaan. Laukassa vaan ei meinaa Masi kääntyä riittävän ketterästi. Voi siis olla (radasta riippuen), että mennään kisoissa rata ravilla kun kisakenttä ei kovin suuri ole.


Näin hienosti Nasu osaa hypätä kun saadaan osaava kuski selkään (kuva vuodelta 2007)

Hanna kokeili kans Nasun kanssa, mutta pienellä okserilla Nasu loikkaskin niin ison hypyn että Hanna mätkähti alas. :/ Laitoin Hannan hyppäämään pienemmän pystyn vaikka Hanna ensin meinas että ei uskalla hypätä enää. Totesin vain että se on nyt pakko hypätä tai ei uskalla hypätä enää koskaan. Ja niin vaan ne pomppas sen esteen yli. Vaihdettiin sitten niin, että mä kokeilin mennä Nasulla sen radan. Satula oli valunut eteen joten ei ihme että sielä oli hankala pysyä. Ja toiseksi, Nasu hyppäs ne pystyt todella isosti. Mullakin meinas olla ensin vaikeuksia päästä hyppyihin mukaan! Varsinki kun olin menny ensin paljon isommalla Masilla jonka hypyt on ihan erilaisia.

Laskin esteet sitten ristikoiksi ja Hanna sai mennä Nasulla radan niin. Ja sovittiin että kisoissa Hanna menee radan ravissa niin ehtii paremmin mukaan esteiden välissä. Nasu kun vähän innostuu laukassa ja esteet tulee vastaan aika nopeasti. Hyppäsin Masillakin vielä ristikkoradan ja totesin että osallistun Masilla ristikkoluokkaan. Ihan vaan senkin takia että hepan ja omat taidot riittää paremmin siihen. Kisoissa kun kuitenkin osa keskittymisestä katoaa kisajännityksen takia...


Minä ja Nasu -08 kun Nasu oli mulla kesällä hoidossa

Loppuverkaksi kierrettiin taas Koivistonlenkki jotta heppaset sai ravata vapaammin ja saatiin hyvät loppukäynnit perään. Niin ja molempien jalat viilennettiin treenin jälkeen vaikka Masilla sitä nestettä vain takasiin vähän tuli. Koitan saada viikolla hierojan kiinni, koska Masin selkä on vähän kipeytynyt. Sen oma satula ei sovi sille ja oon käyttänyt nyt sit rungotonta joka ei kyl todellakaan oo hyvä estehyppelyyn.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Hyppyharjoituksia

Meidän piti mennä kentälle Hannan kanssa tänään, mut jätin Masin kans väliin ku menin sillä eilen. Ja totesin et Hanna voi harjoitella vähän tuossa meidän pihatiellä. Mä laitoin Nasun Hannaa odotellessa kuntoon ja oli ehditty käydä kävelemässä jo alkukäynnit kun Hanna tuli. Hanna sai siis samantien alkaa ravailla ja siirtyivätkin pian puomeille. Kevytistunta oli taas se mitä hinkattiin. Sitten saivat ottaa vähän laukkaa. Laitoin 2 puomia joiden väliin Hannan piti laskea laukka-askeleita ja sitten yrittää lisätä yksi askel sinne puomien väliin ja vähentää yksi.  Lisääminen onnistui paremmin kuin lyhentäminen, mutta saatiin siinäkin se yksi askel pois.

Laitoin toisen puomin jälkeen pienen pystyn ja Hannan piti puomilta taas laskea askeleet ennen hyppyä. Siten hyppykohdan arviointi helpottuisi. Hanna keskittyi niin kovasti askeleisiin, että meinas ensin unohtaa olla mukana hypyssä ollenkaan. Parin toiston jälkeen pääsi ihan hyvin hyppyyn mukaan. Sitten kiinnitettiinki huomiota seuraavaan asiaan. Eli hypyssä kädellä myötäämiseen. Kun se onnistui paremmin laitoin pystyn eteen pienen ristikon ja ottivat ne pari kertaa. Sitten lisäsin vielä toisen ristikon vähän kauemmas ja saivat mennä senkin vielä pari kertaa. Vähän meinas askeleet seota välillä ja Hanna myöhästyä hypyssä, mutta parempi. Menin ittekki sit viä kerran sen kolmen esteen sarjan ja sitte Hanna lähtiki ottaamaan loppuravit naapurin ohi alatietä isolle tielle asti. Käynnissä tulivat sit takaisin.

Mä hain sillävälin ruunimukset laitumelta karsinoihin. Masi ihan tärisi kun satoi ja tuuli niin lujaa. Hanna tuli ja purki/hoiti Nasun ja vei sen tarhaan päiväheinille. Mä päästin ruunat sit karsinoista tarhaan tallin taa.

torstai 13. syyskuuta 2012

Estehyppelyä ja maasto

Kirsi soitteli päivällä ja sovittiin että mennään illemmalla maastoon. Jotenkin käsitin että Kirsi tulee viim. viiden maissa jos siitä ei kuulu mitää ja otin sit ja laitoin Nasun ratsastuskuntoon ennen viittä ajatuksena hypätä vähä ennen maastoa. Tein tonkista ja parista aitapaalusta esteen tuohon pihatielle (ja oli muuten hieno :D ). Käveltiin ensin edestakaisin tiellä ja pitkin pihoja/pellon reunaa ja lämmittelyjen jälkeen kokeiltiin sitten hypätä muutaman kerran Nasun kanssa sitä estettä.  Nasu meni oikein hyvin ja sain vietyä sen aika hyvin esteelle, ettei tullu ponnuja 1,5m ennen estettä. Viiden maissa lähdettiin kävelemään pieni lenkki ja kun Kirsiä ei sitten kuulunu, niin jätin vain Nasun karsinaan ja hain Masin, laitoin sille varusteet ja kävin lämmittelemässä senkin tuolla tiellä ja kokeilin hypätä senkin kanssa.

Mentiin ensin ravissa. No, mun este oli Masin mielestä kamala ja sehän pysähty esteen eteen ja pakotettuna käveli yli. Toisella kertaa koitti tehdä saman, mutta teki sitten jonkinlaisen loikan sen yli kun komensin kunnolla. Kolmannella kertaa hyppäs jo sen hieman epäröiden. Muutaman ravihypyn jälkeen kokeiltiin vielä laukalla. Ravissa saan vietyä Masin aika lähelle estettä, mutta laukassa se ponnistaa tosi kaukaa. Mutta nyt kun siihen osaa varautua, niin saatin omasta mielestäni aika hyvät hypyt joka kerta. Mä olin hypyissä hyvin mukana jne. :)

Kirsiä ei kuulunut vieläkään, joten otin Nasun käsihepaksi ja käytiin kävelemässä palanmatkaa Naurisharjuntiellä. Sitten odoteltiinkin puolituntia eikä Kirsiä vaan näkyny enkä saanu sitä puhelimellakaa kii. Heitin sit hepoille vaan heinää eteen ja ne mussutti niitä oikein tyytyväisenä. Lopulta sain Kirsin kiinni ja se oliki sanonu et soittaa ku tulee.... no, mut lähti sit heti tulemaan ja päästiin 7 aikoihin viimein maastoon. :D (Hepat odotti kamat päällä yli tunnin.) Kierrettiin töyhtöhyypän lenkki. Mentiin aika rauhassa. Pari pientä laukkapätkää ja raviosuutta mentiin. Muuten käveltiin aika pitkälti. Heppaset näytti tyytyväiseltä ku lopulta lenkin jälkeen pääsivät kamoista eroon ja tarhaan. :D


Kamin palkinnot näyttelystä
Säiden/kuvaajan puutteessa en oo saanu itse ponia palkintokuvaan :/

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kentällä puomiharjoituksia

Hanna ei ollut päässyt viikolla ollenkaan ratsastamaan joten sovittiin, että tulee sunnuntaina ja mennään kentälle. Mulla oli selkä vähä kankian tuntuinen joten pyysin yhtä uutta tuttavuutta ratsastamaan Masilla. Hain Annen ja kun tultiin meille Hanna olikin jo portailla odottamassa. Haettiin hepat hoitopaikalle ja Annella olikin mukana oma rungoton satula jota kokeili Masille. Masi luimii satuloitaessa mikä viittais siihen, että sen oma satula on kipeyttänyt sen selän. :/ Siinä on mitä ilmeisemmin runko saanut siipeensä.

Mä ajoin edeltä kentälle autolla ja tein sinne jonkinlaisen puomiradan. Hanna ja Anne tulikin sinne heppojen kanssa just kun sain radan valmiiksi. Menivät hetken käynnissä ja sit siirtyivät ravaamaan. Mä pidin Hannalle tuntia, Anne meni Masin kanssa itsekseen. Ensin koitettiin saada Nasu taipumaan kulmissa ja volteilla molempiin suuntiin. Sitten harjoiteltiin vähän kevyttä istuntaa ennenkö siirryttiin harjoittelemaan puomeilla. Anne ja Masikin meni parit puomit muutaman kerran käynnissä.

Töhersin teille mallin minkälaista harjoitusta tehtiin. :D Ensin otettiin noita kahta mustaa ja 4 vihreää puomia. Sitten käytiin kaikki muutkin yksittäisenä läpi. Alhaalla olevissa punaisissa puomeissa oli taaempi puomi kavaletti korkeudessa. Siinä käskin Hannan tehdä Nasulla voltin (merkitty valkoinen ympyrä) heti puomien jälkeen jotta oppisi heti "esteen" jälkeen ottamaan ponin hallintaan. Nasu kun meinasi ensin vähän lähteä kiilaamaan uralle ja vinosti seuraavia puomeja kohti. Kun homma alkoi sujua ja kevytistuna alkoi olla kohdillaan Hanna sai mennä kaikki puomit ratana. Lähtö on merkittynä L:llä ja loppu M:llä. Kiinnitettiin paljon huomiota myös teiden ratsastamiseen jotta tiet puomeille olisivat mahdollisimman suorat ja hyvät.

 

Puomiradan jälkeen Hanna sai nostaa Nasulla vielä laukat muutaman kerran molempiin suuntiin. Annekin siinä laukkasi Masilla ja todettiin että sillä on nelitahtinen laukka. Mä oonki ihmetelly et miksi se tuntuu niin erilaiselta ja totesin samalla että taitaa Pokella ja Rambollakin muuten olla nelitahtinen laukka. Sen takia se tuntuu niin äärimmäisen kivalta istua, mutta ei välttämättä sitten näytä yhtä hienolta kuin kolmitahtinen.
Hanna sai vielä loppuun mennä punaiset puomit ja perässä olevat mustat puomit laitoin pieneksi ristikoksi. Nyt istunta pysyi aika hyvänä hypyssäkin, mutta ajoitus ei mennyt ihan nappiin. Nasu kun tuppaa loikata vähä turhan kaukaa. Käskin Hanna tehdä pari pientä puolipidätettä ennen hyppyä ja sit saatiinki pari aiva ok hyppyä jonka jälkeen saivat ottaa loppuravit. Reipas tunti oltiin kentällä ja Masikin näytti ihan työtä tehneeltä vaikka se keskittyi enemmän sileällä työskentelyyn.

Tänään Hanna tuli koulusta meille ja mentiin taas kentälle. Nyt Masikin pääsi tekemään samoja puomiharjoituksia kuin Hanna ja Nasu eilen jotka sai vähän virkistää muistia eilisestä. Masi ei kyllä välillä osaa asetella jalkojaan ollenkaan oikein puomien väliin ja siitä ihan huomaa miten se keskittyy kun mennään puomeille. Melkein voin kuvitella sille kielen keskelle suuta. :D Koitettiin Masinkin kanssa hypätä samaa pientä estettä kuin Hanna ja Nasu eilen. Tosin Masi meinas välillä että kavalettikin pitää hypätä. Masin kanssa mentiin ihan vaan ravissa. Ei otettu sen kanssa laukkaa ollenkaan. Hanna ja Nasu sai loppuun ottaa viä parit laukannostot.

Kierrettiin kotia Koivistonlenkin kautta. Saivat pollet viä vähän hölkätä tiellä ja sit tuli kunnon loppukäynnitkin perään. Ei ne silti niin paljo hionnut kuin eilen. Eli vähä helpommalla pääsivät tänään vaikka tunti nytkin kentällä oltiin.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Kamin jännittävä matka teurasautolla...

Tosiaan, jotkut jo varmaan pelästyksen jälkeen facebookissa nauroi kun lukivat että sinne lähti meidän Kami varhain perjantai aamuna teurasauton kyytillä... kasvattajan luo siis! :D Ei saatu Kamille muuta kyytiä, niin Kamin kasvattajan tuttu sitten otti Kamin kuskattavakseen Urjalaan. Vähän mua jännitti, että mitä Kami meinaa kun se hissillä nostetaan kuljetustasoon, mutta siinähän se seisoi ja ihmetteli että mihinkäs kummaan sitä nyt ollaan menossa. Ja täytyy kyllä sanoa että kaikkine kuivitteluineen se teurasauto näytti aika mukavalta tavalta matkustaa. Hyvin tyytyväisenä oli Kami mussuttanut heinää ja Ville oli pysähtynyt matkalla ostamaan sille porkkanoita. Olivat heti ystävystyneet ja Ville oli sanonut Elisalle että en taida antaa tätä pois ollenkaa. :P

Tänään olivat sit matkustaneet rotunäyttelyyn Hyvinkäälle. Iisisti oli Kami senkin reissun ottanut isossa autossa. Mutta eihän Kami nyt mistään pulttia otakkaa. :) II palkinto oli tullut (luokkavoitto) ja Kami oli VSP-nuori. Joku kiertopalkinto sieltä on kuulemma sit tulossa johon pitää Kamin nimi käydä kaivertamassa. Keskiviikkona kun ajelen Tampereelle lääkäriin, haen Kamin samalla kotia.

Ja mainittakoon viä että keskiviikkona kävin tekemässä Masin kanssa Töyhtöhyypän lenkin ja Nasun kanssa Hakasenlenkin ilman satulaa. Hukattiin eka bootsi Masilta. Laukassa ei oikein uskalla rentoutua, kun se yhtäkkiä väistää mukamas jotaki omasta mielestään jännää tien sivussa. Nasu onki reipastunu paljon, eihän se kyttäile enää mitään! :D Nasu alkaa tuntua aina vaan fiksummalta! Ehkä tuo Masikin ylimääräisen kyttäilyn lopettaa kun reitit tulee tutuksi.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Huh mikä viikonloppu

Viikonloppu oli kyllä varsin toiminnantäyteinen. Perjantain ratsastusten jälkeen oli selkä ihan jumissa. Onneksi huomenna pääsee hierojalle. Lauantaina meillä meni 3,5h Kirsin kanssa kun tehtiin Ruska mätsäriin palkintopussit. Hyvät lahjoitukset saatiin kyllä tälläkin kertaa! :) Maria-Helena (Matiaksen pikkusisko) auttoi mua vuohien karsinoiden ja Lennin karsinan siivouksessa. Mun tarvi itse siivota vain Tillin ja Reiskan häkki. Eipä tuolla selällä olisi kaikkea jaksanukkaa. Takatarhan siivosin kyllä sit viä itte.

Marianne kävi lauantaina Masin kanssa maastossa. Oli puhe että kävisi viä sunnuntainakin köpöttelemässä, mutta en nyt sit tiä että kävikö kun en ollu itte kotona. Mä lähdin sunnuntaina 9 aamulla järjestämään mätsäriä heti, kun olin saanu elukat hoidettua. Mulla kun oli kaikki palkinnot autossa, sain asetella ne rauhassa valmiiksi esille. Kävin mä sit Mincan kanssa kehässäkin pyörähtämässä. Sijoituttiin pentujen PUN2! :) Rodi oli tutun tyttärellä lainakoirana ja hekin sijoittuivat pienten SIN2! :)



Mätsärin jälkeen lähdin hakemaan Hannaa ja Nasua leiriltä. Olivat menneet molempina päivinä este ja koulutunnin. Sovittiinkin että Hanna ei tuu nyt sit maanantaina ollenkaa jotta saa Nasu vähä huilia. Pitäis käydä tekemässä maastolenkki sen kanssa kun jaksaa. Kerran Hanna oli muksahtanut esteillä alas, mutta ei onneksi ollut sattunut.

Matias on ahkeroinu tallin parissa! Sinne oli ilmestyny ensimmäiset pystytolpat, nyt voi jo vähä hahmottaa mihin ne karsinat tulee! ^^

lauantai 1. syyskuuta 2012

Dimonassa visiitillä

Hanna tuli meille kolmelta ja mentiin laittamaan hepoille suojat ja harjailtiin niistä enimmät kurat pois. Sitten ensin Masi koppiin ja Hanna talutti Nasun perässä. Kerran kopista ehti kuulua ryminää ja kiljuntaa, mutta kun lähdettiin liikkeelle niin matkustajatkin rauhoittui. (Nasu edelleen hörhöttelee Masille ja Masi luulee olevansa ori...) Dimonassa vietiin Nasu karsinaan ja Masi hoitopaikalle jossa laittelin sen ratsastuskuntoon.

Kentällä jouduinkin sitten vänkäämään Masin kanssa ensimmäisen 15min. Mikään apu ei meinannut mennä ensin läpi. Johtui varmasti siitäkin ku oli vieraampi paikka ja heppakavereita enemmän. Meinasin hiiltyä niin totaalisesti, että heitin Hannalle raipan. Sanoin että nyt on sellanen mielentila jotta parempi heittää raippa pois ja rauhoittua ensin itse. Jäätiin kiertämään ympyrälle käynnissä niin kauan että avut alkoi mennä läpi. Sitten Masi alkoikin mennä kivasti ja saatiin lopulta tosi hienoja pätkiä ravissa. Laukkakin oli ihan ok, mutta kentän pohja on Masille vähä liian pehmeä.

Koitin lopuksi vielä hypätä muutaman pienen esteenkin. Tyyli on parantunut Masilla todella paljon niistä ensimmäisistä hypyistä jotka joskus aikaa sen kanssa hypittiin. Parit ensimmäiset hypyt meni tosi kivasti. Mutta sitten Masista huomasi, että se ei jaksanut enää niin keskittyä. Kuitenkin raskas pohja varmasti verotti osansa. Otin sitten onnistuneen hypyn ja siirryttiin loppuverkkaan.

Hanna lähti siinä vaiheessa laittamaan Nasua ratsastuskuntoon. Masi sai ravailla rennosti pitkin ohjin ja kokeilin ohjailla sitä pelkillä pohjeavuilla. Hyvin onnistui kolmekaarinen kiemuraura! :D Ja kun Masin saa kuulolle se pysähtyy tosi hyvin pelkällä istunnallakin. Oltiin Masin kanssa ehditty kävellä hyvän aikaa kun Hanna toi Nasun kentälle ja vaihdoin sit lennosta ratsua.

Nasu tuntui Masin jälkeen kamalan pieneltä ja että multa loppuu poni totaalisesti kesken alta. x) Tosin se oli kyllä sitten tosi herkkä ja toimi alusta asti tosi pienillä avuilla. Saatiin tosi nättiä pätkiä ravissa ja laukassa. Peruutus ja pysähtyminenkin onnistui ihan pienillä avuilla. Kun olin lämmitellyt Nasun kaikissa askellajeissa kokeilin hypätä vähän silläkin. Ekat hypyt oli ihan mitä sattuu... ehkä senkin takia kun piti saada itsekin vähän tuntumaa ensin, kun ponilla ei oo kaulaa jos Masiin vertaa. :D Ja totesin myös sen, että Nasua pitää auttaa tosi paljon esteille lähestyttäessä. Muuten se loikkaa ihan mistä sattuu, yleensä ihan liian kaukaa. Itse en tosin oo ainakaan kahteen vuoteen hypänny joten itselläkin oli tyyli vähän hukassa.

Nasun kanssa oltiin kentällä n. 40 min. Masilla menin 1h 10min. Ratsastuksen jälkeen Nasu karsinaan odottamaan, sillä Hanna jäi Nasun kanssa Dimonaan viikonloppuleirille ja meni Nasulla sitten vielä tunnin vähän myöhemmin. Masille laitoin kuljetussuojat ja pakkasin sen kamat autoon ja lähdettiin kotia.







 

Ravi/Laukka
 
esteitä