Kiersivät pellolle aurattua reittiä pitkin käynnissä ja ravaillen. Käytiin myös kiertämässä tiellä pieni lenkki, niin että mäkin olin koirien kanssa mukana. Yhteensä 45 min. Janika ratsasti. Suitsetki se osas viä laittaa oikein päähän. Mä laitoin satulan kun se lyhyine vastinhihnoineen osaa olla tosi rasittava kiristettävä välillä.
Niin paljo Janika innostui, jotta tuli seuraavanakin päivänä liikuttamaan Nasun. :D Hyvä vain, koska samana iltana mun oli sit pakko luovuttaa ja hakea se kipupiikki selkään. Ei se olis muuten antanu takasi. Janika meni taas vajaa tunnin, tällä kertaa mä en juuri ollu vahtimassa vaan meni aika itsenäisesti.
Ja koska se pääsi niin hyvään vauhtiin, niin menipä se vielä sitten lauantainakin Nasulla. :D Mun piti päästä kotia ajoissa, mut jouduinki sit odottelemaan kirkolla neljään asti jotta sain pari asiaa kuntoon ja Janika meni sit omin päin ratsastamaan. Matias oli auttanu satulan laitossa. Tunnin paikka ne oli käsittääkseni taas köpötelly tos pellolla ja lähiteillä. Nasu oli kompuroinu hirveesti ja kerran lentäny oikein kunnolla nenälleen jonka seurauksena Janika oli pudonnu naamalleen hankeen. Jalustinki oli viä jääny jalkaan kiinni. Nasu oli onneksi fiksuna jääny vaan paikalleen möllöttämään. Ja sen verran Janika tiesi, jotta selkään on noustava heti uudestaan ja oli menny sit viä hetken Nasulla senkin jälkeen.
Pieni jälki putoamisen seurauksena tuli leukaan, ku oli kova hanki vastassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!