Maneesilla

Mun oli tarkoitus aamulla mennä Masin kanssa maneesille tallihommien jälkeen, mutta Kirsi soitti että olis tulos meille ja ajattelin sitten että saa Kirsi mennä Masilla ja mä meen Nasulla. Laiteltiin heppaset kuntoon ja käveltiin maneesille. Siinä lämmiteltiin tovi käynnissä ja ehdin Nasun kanssa jonkin aikaa ravailla voltteja tehden ja Nasu olikin tosi hyvin kuulolla. Sitten huomasin, että Masi vääkästi Kirsin kanssa maneesin toisessa päässä. Ison oven nurkasta oli tullut lunta maneesin puolelle ja sitä Masin sitten muka piti pelätä! O.o

Muutaman kerran kattoin kun Kirsi yritti saada Masin menemään siitä, mutta ei. Vaihdettiin lopulta heposia ja ajattelin että laitan Masin kävelemään siitä pari kertaa ja vaihdetaan sit takas, mutta ei mitää. Masi senku vänkäs ja vänkäs ja lopulta kun sain sen siitä ohi, niin se ei silti olisi kävelly kunnolla kulmaan vaan koitti lapa edellä oikoa, turpa seinää kohti. Hermot joutu kyllä tosissaan koetukselle ja sama kulma toisesta suunnasta ei tuottanu mitää ongelmaa! Oikein taas joku hevosen järjenjuoksua VOL. 102150460!

Nasu meni nätisti Kirsillä koko ajan. Laukannoston jälkeen meinas alkaa kaahata pää pilvissä, mutta Kirsi rauhoitteli ponin ravissa ja jatkoivat vasta sitten. Ja hienoa ympyrää Nasu sitte tekiki molempiin suuntiin.

Masin kanssa työskentelin tovin keskiympyrällä ravissa ja aina ku käytiin uralla, se oletti että nyt saa lähteä painamaan lujaa uraa pitkin. Ja välillä sai tapella tosissaan että sai ulkopohkeen läpi! Kierrettiin siinä molempiin suuntiin ja välillä uraa pitkin voltteja tehden ja hetkeksi Masi jopa unohti sen mörkönurkkansa. Ajattelin ensin, että onko se niin kankea toiseen suuntaa ettei tahdo taipua sinne, mutta kun 3 muuta kulmaa samaan suuntaa meni kyllä hyvin niin se oli taas vaan Masin korvien välissä joku aivopieru...

Lopulta Masi teki hienoa ympyrää muodossa ja ravin tempokin alkoi pysyä tasaisempana. Mentiin sitten mekin vielä toiselle pääty-ympyrälle vähä laukkaamaan. Se olikin sitte oikein positiivinen kokemus. Laukka oli kolmitahtista, hyvä tempoista ja heppa asettui hyvin ympyrälle ja kuunteli pohkeet kun vain itse muistin koko ajan ohjata. ;) Niihin olikin sitten hyvä lopettaa ja ottaa loppuravit. Tosin käyntiin siirtyessä Masi taas yhtäkkiä keksi pelätä sitä lumista kohtaa ja loikata uralta sivuun. Ihan melkein meinas palaa käämit ja kiersin sen kanssa sitte viä hetken siinä nurkassa niin että se kans käveli sinne. Siivoiltiin jälkemme ja lähdettiin kävelemään kotia.

Kotia kierrettiin vielä Koivistonlenkin kautta kun ulkona oli niin ihana ilma! ♥ Hepat oli ihan hikisiä ja saivat loimet päällensä tarhaan. Masin jalat mun piti pestä, kun se oli mahaa myöden ihan hiedassa. Onneksi aurinko lämmitti mukavasti, niin ei tarvinnu pelätä että saisivat kylmää.
Oli mulla SportTrackerki päällä, mut muistin vasta äsken et se ois pitäny sammuttaa! x(

 

Tasapuolisuuden nimissä laitetaan Kirpusta kuva, kun edellisessä postauksessa oli Miska. :P

 

Ja pakko laittaa Mincan 1v. posekin ku tuli niin hieno ^^