Voi tätä Suomen säätä...

Kyllä taas alkoi eilen illalla ketuttamaan, kun taivaalta alkoi tulla räntää ja tuuli niin lujaa että melkein vei mutki mukanaan. Päivällä oli niin kiva keli, kun käytiin koirien kanssa mettälenkillä ja Nasun kanssa maastossa ilman satulaa. Käytiin porukoiden takana mettässä kääntymässä ja päästiin vähä normaalia pidemmällekki, kun sieltä on ajettu puita ja tehty hyvä tie "meitä varten". :P Poijat liikutti itte ittensä, kun laitoin koko sakin tuvan viereen pellolle päiväksi ja siä oli aurattu reitti jota pitkin oli hyvä rallittaa aina kun siltä tuntui. Ja kyllähän ne siä päästeliki kunnon spurtteja. Varsinki aamusta, ku tein tallihommia. Muutenki oli aika ulkoilupainotteinen päivä, kun tallihommien lisäksi siivosin vuohienki karsinan taas ja kanihäkit/Lennin karsinan kokonaan.

Onneksi tein sen kaiken eilen, sillä tänään jatkui tuo sama myrskytuuli. Sovittiin illalla Mariannen kanssa, että mennään tänään puolilta päivin maastoon ja mentiinkin säästä huolimatta. Mentiin Hautsikkaan, koska metsän suojassa ei tuule niin lujaa. Kipitettiin iso tie käynnissä ja Hautsikantiellä nostettiin taas ravi. Jatkettiin taas kilometrin verran, kunnes oli pakko pysähtyä naputtamaan Masilta tilsat pois. Jatkettiin hetken käynnissä ja nostettiin uudestaan ravi seuraavaan alamäkeen asti. Notkon pohjalta nostettiin laukka (tai Masi ja Marianne ravas LUJAA) ja paineltiin peltoaukion poikki. Sen jälkeen vähä käyntiä, ennenkö käännyttiin Paulaharjun risteyksestä takasi kotipäin.

Annettiin pollejen kävellä hyvän matkaa ja taas sen samaisen notkon pohjalta lähdettiin vähä lujempaa. Masi innostui nostamaan laukan ja sitte Nasuki lähti paahtamaan. Hetken annoin laukata, ennenkö pyysin raville ja ravattiin yhden mettätienpäähän josta käännyttiin tarkoituksena mennä mettänpoikki Sorvarin taa ja kotia. Siä kun on ajettu ristiin rastiin koneilla, niin mun polut on ihan sekaisin ja lähdettiin sit kiertämään pieni lenkki tarkoituksena löytää polku joka vie oikeeseen suuntaan, mutta todettiinki hetkenpäästä että oltiin tultu lähtöpisteeseen... O.o Ei oo viä ikinä käyny mulle noin!

Totesin sitte, että mennään takasi tielle ja mennään sitä pitkin kotia asti. Ei viittiny enempää laittaa heppoja rämpimään raskaassa umpihangessa. Varsinki ku Nasu uppos välillä melkein mahaa myöte. Totesin, että käyn joku päivä kävelemässä Sorvarin takaa mettään päin sen polun auki, niin osataan sitte taas toiseenki suuntaan.

Kotona hoidettiin hikiset hepat, laitettiin fleeceloimet päälle ja jätettiin ne talliin päiväheinille. Kami joutui syömään omansa yksin ulkona. Matias oli laittanu köökkiin valakian ja siä oli niin ihanan lämmin ja hyvä puuntuoksu jotta olisin voinu jäädä sinne. ^^

Eiliseltä lenkiltä Nasun kans

Mun ja Masin ekalta "ilman satulaa lenkiltä" sen paluun jälkeen.