torstai 26. joulukuuta 2013

Tapaninpäivän ajelulla

Tein tallihommia aamulla joiden jälkeen Marianne tupsahti tallille lankakerän kanssa. Oli kuulemma rungottomasta retkahtanu etukaari irti eilen! O_o Eipä ollu kovin kestävä vehje sekää sitte! 4 vuotta sitte uutena ostettu! Tuli siinä sitten mieleen, että mitäpä jos mentäis ajelulle Masilla ja Pedrolla kun siskokin oli tulossa.

Janikan kanssa laitettiin Masia ja Pedroa kuntoon, kun Kirsi soitti ja kyseli voisko tulla käymään. Minähän sain sitte uuden idean, kun satulakin oli saatu kuntoon (kiitos Mariannen). Jospa Janika ja Kirsi menis Masilla, minä Pedrolla ja Marianne tulis vielä Kamilla ratsastaen mukaan. Ei muuta ku tuumasta toimeen.

Pedro meinas olla ihan kusipää hoitaessa ja varustaessa. Mutta sitte tuumasin, että se onki ollu tähän asti tallissa yksin kun oon sitä kuntoon laittanu. Isot hepat sai pienen miehen ison egon pilviin kun melkein viikkoon ei oltu edes tehty mitään erikoista sen kanssa. Minä pidin Pedroa riimusta kiinni kun Janika oli laittamassa häntäremmiä ja yhtäkkiä se loikkas pystyyn, suoraan ylöspäin kolauttaen huulensa johonki ja laskeutuen rytinällä perseelleen ja siite kyljelleen! Koko toimituksen ajan minä pidin vain riimusta kiinni ja nyppäsin sen pienen raivon saattelemana takaisin jaloilleen... kattoin että alahuuleen tuli pieni vekki josta alkoi vuotaa verta. Sen jälkeen Peetu malttoi seistä hetken rauhassa, kunnes Kami ja Masi oli lähteny tallista ulos kun menin laittamaan Masille kärryjä perään. Sitte oli alkanu taas mahoton pystyyn hyppiminen.

Pedro tallista ulos ja kärryt perään ja sitten matkaan! Päätin, että kierretään Jerkun lenkki kun tiet on ihan sulat ja pehmenneet sopivasti noita kengättömiä varten. Pedro joutui vähän väliä ravailemaan, että pysyi kaverien perässä. Raviosuudet könköteltiin perässä omaa tahtia kunnes saatiin muut taas kiinni. Jossain välissä mietin, että jokohan Pedro on jo ihan kuollu, mutta ei mitää! Ruunat pääsi vielä juoksemaan Marttilan mäen ylös vähän vauhdikkaammin, kun me jo jatkettiin suoraan kotia. Pedro sai vielä jonku matkaa ravailla ennen loppukäyntejä. Mutta ei se olisi malttanutkaan kävellä... oltiin tehty jo 4km lenkki ja aina vain se olis ihan pihaan asti jaksanu juosta jos olisin antanu. Pysähtymistäki kokeiltiin muutaman kerran ja sekää ei viäkää meinannu onnistua vaikka kyllä oli jo hyvä lenkki takana. Melkoinen VIRTAhepo tuo pikkumies! Sillä sais ilmeisesti tehdä useamminki noita pidempiä lenkkejä, ei tuntuis missää. :D


Oltiin kaikki suurin piirtein samaan aikaan kotona vaikka saatiinki aika hyvä kaula loppumatkasta. Koko lenkin ajan Pedro käyttäytyi kyllä ihan asiallisesti ja lenkin jälkeen oli hoitaessakin kuin eri heppa. Eli kyllä se vähän voimille otti vaikka sisulla olis varmaan ravannu takasi talliin asti. >:) Alahuulen haavakin oli lakannut vuotamasta verta. Kaiken kaikkiaan kiva lenkki hyvällä porukalla. Kiitos seuralaisille! :)

Kamista vielä sen verran, että sen sulfakuuri alkaa olla loppu ja kotista näyttäis ainaki toistaiseksi kadonneen turvotus. Toivottavasti pysyykin poissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!