Pedron ja Lunan liikutus

Maanantaina oli surkia vesikeli. Puolet lumesta suli pois ja teki tiet liukkaiksi. Tiistai aamuna kävin tallihommien jälkeen heittämässä lenkin koirien kanssa joentien kautta ja tuumasin, että siinä oli vielä sen verran sopiva, luminen pohja jotta uskallan käydä ajamassa Pedrolla. Ja ei kun tuumasta toimeen! Peetu talliin hoidettavaksi ja varustettavaksi jonka jälkeen ulos laittamaan kärryt perään. Täytyy kyllä sanoa, että pikku ukkeli oli tosi nätisti nyt. Ei koittanu yhtää lähtiä litomaan kun laitoin kärryjä sen perään. Käytiin heittämässä siellä joentiellä pieni lenkki. Mennessä Pedrolla meinas olla vähän virtaa ja ennenkö lähdettiin kotia päin takasi, laitoin sen ravaamaan parit ravikahdeksikot kärryjen kanssa pellolla. Se rauhoitti kummasti menoa ja sitten kipitettiinkin nätisti takaisin kotia. Kotona kärryjä pois ottaessa Pedro seisoi irti tallin takana eikä yrittänytkään karata mihinkään! :)

 

Tänään oli Lunan vuoro päästä kokeilemaan ohjasajoa. Loppukesästä sillä oli pari kertaa valjaat päällä kävelylenkillä, mutta nyt pääsi oikein "töihin". Alku meinas olla hieman hankala, kun Luna ei meinannut ollenkaan tajuta että sen pitää liikkua eteenpäin. Vielä kun piti kävellä pelottavien traktorin jälkien yli! Yritti vain paniikissa milloin mitäkin kautta kääntyä tarhoille päin. Sillä on ikävä tapa seota ja mennä paniikkiin jos se ei jotain juttua tajua heti. Siinä sitten väännettiin niin kauan että se puoli vahingossa lähti eteenpäin ja kappas! Sen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmaa! Antoi säädellä menosuuntaa nätisti, pysähtyi ja lähti liikkeelle hienosti. Melkeimpä voisin sanoa, että toimi ohjasajossa paremmin kuin Pedro! :D Pysähdykset varsinkin oli tosi mallikkaita. Pedro ei millää pysähtyisi ja on heti nakkelemassa niskojaan ja kuopimassa. Tosin senkin kanssa se sujuu jo pikkusen paremmin ku eikoilla kerroilla. Kierrettiin meidän iso pelto kerran ja lopetettiin siihen kun sujui niin mallikkaasti. Ei aleta ahnehtia kun meni niin nätisti. :)

 

 

Tallissa Luna meinas alkaa taas juntturaksi eikä väistänyt millään pyydettässä. Keväällähän se meni ihan sekaisin jos sitä yritti saada kääntymään pois päin itsestä niin että työnsi peffasta. Nyt meinas tehdä saman taas. Takapäällä se väisti kyllä heti oikealle, mutta vasemmalle ei sitten millään. Sitten mä hokasin! Kaivoin naksuttimen taskusta ja pienin yhden porkkanan. Heti kun pikkusen myötäs oikeaan suuntaan sai naksun ja perään porkkana. Pari toistoa ja niin alkoi väistäminen sujumaan! Oiva värkki tuo naksutin! Ja perään pitää vielä kommentoida, että rehujen antokin menee jo paljon paremmin. Kun meen rehujen kanssa tarhaan, tammat tulee lähelle mutta eivät enää "tunge varpaille" vaan jäävät seisomaan ja kääntävät päänsä pois sen sijaan että yrittäisivät napsia kippoja tai mun hioja. Ja Aavaa pystyy jopa vähän vaatia jo peruuttamaankin että saan "tilaa" laittaa kipon maahan. JOS meinaavat alkaa röyhkeiksi, suhisen merkiksi että nyt pitää väistää ja se ei saa enää Lunassakaan mitään paniikki-riehu-pakenemis-kohtausta aikaan vaan se väistää ja jää sitten tarjoamaan oikeaa toimintaa.

 

Sekin piti vielä mainitsemani, että tilasin mineille sen oman naruriimun ku kerrankin sattui löytyä niille soppeli koko! Tuossa se on kuvassa alla. Lunalla oli se päässä ohjasajossa. Kuolaimet/suitset on sille vielä vähän jännä juttu, niin en viittiny niitä ja ekaa ohjasajoa vielä yhdistää kun nuo kerta noiden riimujenkin kanssa toimii. Harmittaa vaan ku mineille ei ollu kokoja sellasista naruriimuista joissa on noiden solmujen kohdissa lenkit joihin saa vaikka sitten ohjat kiinni. Vähän hankala saada fiksusti nuo ohjat kii tuohon riimuun kuten kuvasta näkyy. Funtsin kuitenkin, että tuohon saa itte tungettua renkaat jotka Matias voi hitsata päistä kiinni niin että pysyy varmasti.