Tutun suokkivarsan naksutinkoulutusta

Ajattelin kirjoittaa tämän ihan omana juttunaan vaikka periaatteessa olis nyt vielä menny tuon edellisen jutun kans samalle päivälle... tutun kanssa siis vaihdeltiin kuulumisia eilen ja hän sit kertoi että joululahjaksi saadulla 2-vuotiaaksi kääntyvällä suokki orivarsalla on hieman käytösongelmia. Tai lähinnä se säikkyy ja pakoilee ihmistä, varsinkin miehiä. Sovittiin sitten että mä käyn sitä katsomassa sen kanssa tänään.

Raija haki mut puoli viiden aikoihin. Nappasin vaan eteisestä mukaan naksuttimen. Varsulille oli varattuna paketillinen näkkäriä. Arveli tuli hyvin uteliaana karsinan ovelle. Ongelma kuulemma tulee vasta sitten kun ovi aukaistaan. Käytin siis tilanteen hyväksi. Aina ku varsa tuli nuuhkimaan meitä kaltreiden läpi, annoin sille namin ja se sai naksun. Tätä toistettiin jonkin aikaa ja sitten aukaistiin ovi. Aina kun varsa katsoi tai kurkotti meihin päin sai se naksun ja namin. Näin jatkettiin, kunnes astuin itse karsinaan ja kappas kun varsa ei lähtenytkään pakoon vaan kääntyi kiinnostuneena mua kohti. Toistettiin harjoitusta molemmin puolin, kunnes aloin koskettaa sitä eri kohtiin oikealta puolelta. Pysyi hyvin aloillaan eikä lähtenyt väistämään vaikka seisoin lopulta ihan sen vieressä. Selkeästi se jännittyi eniten kun sitä koski lantion kohdille tai muualle taaemmas. Pysyi kuitenkin aloillaan ja rentoutui kun sai naksun.

Koitin siirtyä vasemmalle puolelle, mutta sinne varsa ei olisikaan halunnut mua heti päästää. Jouduin siis siirtymään sinnekkin asteittain. Jostain syystä varsa oli silmin nähden jännittyneempi kun olin sielä. Ennen sitä oli pysynyt lähestulkoon tyynenä koko ajan. Tältä puoleltahan hevoset tosin pääosin talutellaan ym. että liekö sitten saanut joskus kömöötestä. Aika pian se kuitenkin rentoutui ja sain koskettaa sitä joka paikasta kyljistä ja seljän päältä tälläkin puolella. Ajateltiin sitten kokeilla siirtää se käytävälle. Kun otin narun käteen ja meinasin astua karsinaan, varsa painautui kiinni peräseinään. Otettiin siis vähän takapakkia ja naksuttelin kauempaa kun varsa osoitti kiinnostusta. Pian pääsin niin lähelle, että varsa ylsi muhun ja aloin palkata sen siitä kun se koski naruun. Eikä kauaakaan kun se oli käytävällä. :)

Käytävällä se yritti ensin kehittää vetopaniikin, mutta rauhoittui kun tajus että mitään ei tapahdu. Ja heti kun otti askeleen eteen niin että naru löystyi , sai naksun sekä palkan. Sen jälkeen se rentoutui ihan silmissä, kuin toiseksi hevoseksi. Eli jo puolessa tunnissa se ehdollistui naksulle niin hyvin, että jännittävässä tilanteessa pieni ele oikeaan suuntaan ja naksu palkaksi sai sen rentoutumaan. Se oli kuulemma ollut ihan hermona kun sitä oli yrittänyt harjata, varsinkin mahan alta joten jatkoin koskettamista joka puolelta ja sai aina siitä naksun. Selkeästi jännittyi eniten siitä, kun koskin lanteen kohdalle vasemmalta puolelta, mutta jo parin naksun jälkeen hyväksyi senkin. Onnistuneiden toistojen jälkeen varsa karsinaan heinille.

Täytyy kyllä sanoa, että naksuttimella saa ihmeitä aikaa! Juuri luin sheippaamisesta ja miten 3 quarter tammaa ehdollistettiin targetille (kosketus pinta). Hevoset olivat mahdottomia lastata. Kun ne oppivat targetin ja sitä siirrettiin pikkuhiljaa lähemmäs kopin etuosaa, olivat ne muutaman harjoituskerran jälkeen täysin lastausvarmoja. Ne sai vain lähettää koppiin! :) Itse koppiin menemisessä meni 25 min. kun targettia oli harjoiteltu muutama kerta lyhyissä 5 min. pätkissä parin päivänä ennen varsinaista kopitusta. Ja itse olen todennut sen erittäin käytännölliseksi esim. agilityssä. Minni on varmempi pujottelija kun Musca tai Rodi, vaikka se on treenannut vasta vuoden. Musca ja Rodi monta vuotta ja silti ei pujottelu ota onnistuakseen. Targetilla ja naksulla on ollut suuri osa Minnin agilityn opettelussa. :)

Jos ilmat salliin, niin kokeilen sunnuntaina käydä katsomassa varsaa uudestaan ja siirrytään sen kanssa ulos pyöröaitaukseen.