keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kamin hepulikohtaus

Juoksutin eilen illalla ponit irtona pikkutarhassa kun iskä kävi linkoamassa sen reunat puhtaaksi. Eipä mun oikeestaan tarvinnu ku kattoa vierestä ku ponit juoksi rinkiä ja pukitteli. :D Ajattelin käydä kävelemässä molempien kans loppukäynnit peltojen ympäri, mutta Kamipa ei antanukkaa kiinni... otin sit vain Nasun ja hyppäsin sen selkään ja kierrettiin sen kanssa pelto. Vein Nasun tarhaan ja sitte Kamiki anto jo kiinni ku oli jääny yksin. Kävelytin sitäki viä hetken ennenkö vein senki tarhaan.

Matias teki iltatallin, ku kävin päivällä jäsenkorjaajalla joka kielsi kaiken nostelun ym. raskaamman homman päivän ajaksi.

Tänään juoksutin ensin Nasua irtona pikkutarhassa ja vähän irtohypytinkin sitä. Nasu tykkäs lujaa kun pääsi vähän hyppäämään pitkästä aikaa. Loppukäynnit käytiin taas kävelemässä peltojen ympäri.

Sit hain Kamin tarhasta ja harjasin sitä ensin lumen kanssa kun oli maannu jossaki pissalätäkös. Menin sitäki juoksuttamaan ensi irtona. Kävelytin sen muutaman kerran puomin yli ja päästin sen vapaaksi. Se oli ehtiny jo hyvin lämmitellä sillä aikaa kun touhusin Nasun kans. Sellasta vauhtia paineli jo mettätarhassa. Puomi oli ensin ihan maassa ja Kami sai juosta sen yli. Sit nostin sitä vähän parin lumikokkareen päälle ja sitte Kami jo vähä yritti hypätäkkin sen yli. Lopuksi nostin sen n. 30-40cm korkeuteen jotta Kamin piti oikiasti yrittää hypätä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin hyppytyyli on vielä vähän hakusessa. :D Ehkäpä kokeilen seuraavalla kertaa maapuomin kanssa, Nasukin kun tuppaa ponnistaa liian kaukaa.

Kun sain Kamin juoksutettua, vein sen hoitopaikalle valjastettavaksi. Ajattelin kokeilla ohjasajaa nyt rengas perässä. Alku lähti ihan hyvin ja ajattelin kokeilla mennä painoksi renkaaseen. No Kami ei suostunu liikkumaan mihinkää, joten käveltiin palanmatkaa ja menin kyytiin kun tuli myötämaa. Kami vetiki mut nätisti pellon reunaa alas asti ja saatiin kokeilla vähän raviakin. Sitten se alko... Ensin se sai jonku hepulin ja yritti laukalle. Pysäytin sen ja kun meinasin pyytää liikkeelle, niin se alkokin vaan kääntyä vasemmalla ja pyöri mun ympäri ympyrää ja hyppi tosissaan pystyyn. Loikkas melkein ojaan asti ja oli mennä nurin, jolloin rauhoittui hetkeksi. Selvitin vetoköyden ja meinasin pyytää sitä uudestaan liikkeelle, mut ei. Se alko saman riehumisen uudestaan. Päätin olla menemättä enää renkaan kyytiin ettei se kippaa mun päälle.

Sain sen kävelemään pätkiä hyvin, mutta kun pidätin ja koitin pyytää uudestaan liikkeelle, niin se alko se saman rulianssin yhä uudestaan ja uudestaan. Lopulta mun oli pakko ottaa se rengas pois perästä ettei narut sotkeennu jalkoihin. Jouduin tapella Kamin kanssa hyvän tovin ennenkö sain sitä yhtään mihinkään. Aina jos koitin pyytää eteenpäin, alkoi pakittaa mun päälle, kääntyä vasemmalle (ja koko ajan vasemmalle vaikka yritin et ois menny edes oikealle) ja lopulta hyppiä pystyyn. Sain pidellä tosissani kiinni. Hetken jo toivoin että olis menny nurin, sit ois varmaan rauhottunu... oli meinaan muutaman kerran tosi lähellä ettei heittäny selälleen.

Lopulta sain sen liikkeelle ja taas kun yritin hetken päästä pysäyttää ja lähteä liikkeelle, meinas alkaa riehumisen uudestaan. Komensin sen paikoilleen ja avitin sitten eteenpäin. Sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Käveli, pysähtyi ja lähti liikkeelle ilman mitään ongelmaa ja kääntyminenki alko taas sujua. Haettiin vielä rengas uudestaan perään ja käytiin kääntymässä tietä pitkin naapurissa. Kami meni koko loppuajan tosi hyvin. En voi tajuta mistä sille kans tulee välillä noita ihme skitsokohtauksia. Jos ei jotain ymmärrä heti, niin ei se tarkoita että pitää alkaa riehua! Vois rauhottua ja miettiä uudestaan mitä pyydettiin. 1,5h tuli tanittua Kamin kanssa, jotta se lopulta kulki hyvin. Koskahan se tajuaa, että mun kans ei parane alkaa riehua... mä teen sitte vaikka maailman tappiin asti, kunhan asiat sujuu lopulta niinku pitää.



Ai niin ja kävin mä tossa maanantaina muistaakseni maastossa ilman satulaa Nasun kanssa. Mentiin Hakasen lenkki, oltiin siä n. 45 min. Äiteen ja isän takana mettäs oli yhdes kohtaa vähä enemmän lunta ja Nasu meinas jäädä kiinni kun upposki yhtäkkiä mahaa myöte. Kunnolla sai loikkia jotta päästiin pois siitä. Muuten mettätiet oli ihmeen hyvässä kunnossa kun ajatteli paljoko oli tuiskuttanu.

2 kommenttia:

  1. Keneltäköhä meikäläänenki on oppinu tuon, jotta periksi ei ikänä anneta ;D Kyllä se on kans ittellä iskostunu tuonne pääkoppahan, jotta ennemmin ei lopeteta, ennenkö sujuu hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Se on mun mottoni ja on lukenu seinällä siitä mun onnettomuudesta lähtien! Se on ihan hyvä motto. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!