tiistai 21. elokuuta 2012

WTF?!... ei meidän MASI voi näin tehdä!

Hanna tuli illalla meille ja mentiin tekemään (Hanna Nasulla ja minä Masilla) Hakasenlenkki. Masi joutui tänään menemään ekana. Eilen kun se meni Nasun perässä se ei kyttäilly mitää. Nyt kun joutu ite edelle niin kaiken mahdollisen se kyllä kyyläsi ja väisti muutaman kerran sivulle omasta mielestään pelottavia juttujua... just niinku Marianne "lupas". :D Kertaakaa ei silti koittanu kääntyä kotiapäin kun mä en ollu huomaavinanikaa sen "mörköjä". Ravattiin iso tie niiltä kohdin ku voitiin Hakaseen asti ja samoin sit se pikkutie aina mettään asti. Sieltä sit talsittiinki käynnissä kotia.

Äiteen ja iskän takana vaihdettiin niin että Nasu sai mennä edelle loppumatkaksi. Masi yritti koko ajan olla Nasun hännässä kiinni. Ku päästiin kototielle ajattelin et pidätän vähän Masia et tulee välimatkaa... ja mitä viä! Sehän sekos koko hevoonen täysin! Alko vistata tien laidasta laitaan ja kiilata puita päin! Kiekaisin Hannalle et menee Nasun kanssa edeltä kotia, mä jään tekeen Masille selväksi että ihmistä kuunnellaan vaikka kaveri ois missä!

Käänsin sen takaisin tulosuuntaan ja käveltiin Naurisharjuntien päähän ja sit käänsin sen taas kotiapäin. Välittömästi se alko taas vaan kiilata tien puolelta toiselle ja mulla oli ihan oikeesti jalat vaarassa kun se yritti liiskata ne ittensä ja puiden väliin! Käytiin me mettänki puolella ja ku päästiin sieltä ni kiilas taas toiselle puolelle tietä! Sit sattuki sen lavan kohdalle ja taakse mänty. Se kiilas ensi sivulle ja sitte pakitti ja ku törmäs takana olevaan mäntyyn niin hyppäs ihan rehdisti pystyyn ja pelkäsin et jään justiin sen männyn ja hevosen väliin! Siinä vaiheessa annoin jo vähä raipan laulaa (mitä ennen taisin kiljaista ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKINÄ hevosen selässä) ja sain sen liikkumaan eteenpäin. Kauhia kiirus sillä olis ollu, mutta jatkettiinki Jerkkuun asti ja joentielle ja kierrettiin pellonreunaa takasi kotia päin. Kuuttilan kohdalla Mari tuli ulos ja pysähdyttiin juttelemaan ja sit Masi alko olla jo oma ittensä. Ja kun siitä käveltiin kotia niin meni ihan rauhassa....

Täytyy sanoa, että en ois Masista ikinä uskonu mitää tuollaista. Mä olin ihan varma että se yrittää tappaa mut! Ja muutenki oon huomannu että se on aivan sairaan lujaa Nasun perään. Kirsiki ku taluttin sen eilen laitumelle ja Nasu oli jo tarhassa niin monta kertaa matkalla sai muistuttaa miten narussa kävellään! Hyvä ettei päälle kävelly... saman teki yks ilta laitumella ku laitoin niille ötökkämyrkkyä. Ensi piti ottaa Nasu ja Kami pois jotta Masi anto kii. Ja sit ku Kami tuotiin takas, niin Masi koitti rumasti vaan kiilata mun yli vaikka varmasti näki että seison edessä... totesinki että Masilla ja mulla taitaa olla pienet kunnioitus sessiot maastakäsintyöskentelyn merkeissä edessä.

Ja vielä se ihme logiikka joka hevosella tuossaki tilanteessa oli. Mitä järkeä oli alkaa hyppiä pitkin mettiä ja vistata edestakaisin. Ei se ainakaa nopeuta etenemistä samaan suuntaan kaverin kanssa! Kun vaan ois pysähtyny hetkeksi ja sit jatkettu perässä matkaa, mutta ku ei... en tiä sit mitä se on saanu tehdä ku sitä on joku likka käyny liikuttamas ja olivat ostaneet vaan vahvempaa kuolaintaki. Masi oo ikinä tarvinu normi niveltä kummempaa, edes orina!

6 kommenttia:

  1. Ohhoh! Siellähän on ollut katastrofin ainekset jo kasassa :o taitaa olla ihmisen kunnioittaminen unohtunut kokonaan vuosien varrella. Melekoselta kuullostaa! Mutta sinähän moisen onkelman ratkaiset heleposti kun Nasunkin kanssa kasasitte kaikki kasaan ja tässä olette! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuossa olis voinu käydä pahastikkin. Masi on kuulemma viä joskus oris aikoina kokeillu tuota Mariannen kans, mut luultiin et siitä on päästy. Mariannen kans Masi on kyl sit muuten viime vuodet toiminu ihan hyvin. Nyt sitä on käyny joku tyttö liikuttelemas heinäkuuhun asti, että en sit tiä onko sillä sit ollukki jotain ongelmia mahdollisesti... mut eikö tämä tästä kun Masi kotiutuu ja päästään enemmän touhaamaan yhdessä.

      Poista
    2. Kurjaa :( Onneksi ei pahasti käynyt kenellekään. On siis tullut Johanna aika kaivaa taas ne "hevoskuiskaajan" taidot esiin ja alkaa työstää Masinkin kanssa ongelmaa. Nasusta ainakin teit niin hienon että kyllä Masinkin ongelmat vielä iloksi muuttuvat, kun sinä olet asialla. :)
      -H

      Poista
    3. Joo kyllä tässä täytyy vähän tuota ihmisen kunnioitusta taas hakea ensin. Ja eihän Masia voi edes verrata siihen mitä Nasu oli tullessaan. Nasu oli ihan kamala. Masilla nyt vaan on noita omia fuurujaan oriajoilta jotka välil nousee jostain muistin sopukoista esille.

      Poista
  2. No ohhoh, kylläpä on Masi muuttunu :O Muistaa kun minäki pienenä kakruna hoidin ja ratsastinki sitä ja se oli viä ori! Tosin kyllähän ne kerran Rinin kans meitä vei sielä Sannin mäellä, mutta ei sitä lasketa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli kyllä ihan Rinin syytä! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!