Kentällä

Ihan hiukan tulee taas myöhässä päivitys kun oltiin jo perjantaina kentällä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? ^^ Hanna siis tuli meille koulusta päin ja mä olin just parantelemassa tallin takana olevaa tarhaa Masin kestäväksi. (Jos joku ei facebookista oo nähny, niin heräsin pe aamuna siihen kun kuulin kavion kopsetta ikkunan alta. Siellähän ne Kami ja Masi kirmas pihassa vapaana!)
Sain virran kiertämään tallinki taa ja haettiin sit heppaset hoitopaikalle. Käpsyteltiin kentälle Hanna Nasulla ja minä Masilla ja aloitettiin siel sit heti työskentely käynnissä.

Kumpikaan (tai kukaan meistä) ei oo hetkeen kunnolla työskennelly kentällä joten aloitettiin ihan varovasti sillä et koitettiin saada hepat kulmiin ja asettumaan niissä, sekä käynti volteilla. Yllätyin siitä miten hyvin Masi alkoi taipua ja olla kuulolla muutaman hieman sinnepäin tehdyn voltin jälkeen. Ja kulmiin piti aluksi tosissaan ratsastaa, Masia kun kiinnosti kovasti paljon vaan laitumella olevat tammat. Vaihdettiin suuntaa ja Masi olikin paljon kankiampi oikeaan kierrokseen. Sain muutaman kerran tapella pohkeen läpi, mutta sitten Masi alkoikin kuunnella tosi hyvin ja haki aika ajoin jopa muotoon! Olin siis todella positiivisesti yllättynyt, kun muistaa mikä Masin koulutustaso oli kun se meiltä lähti! Marianne on tehnyt hyvää työtä Masin kanssa.

Hanna siirtyi jo vähän ennemmin tekemään voltteja ravissa ja me sit Masin kanssa perässä kun alkoi tuntua siltä että vaari oli kuulolla kunnolla. Ravissa piti taas aluksi tehdä vähän enenmmän töitä, mutta sen ansiosta Masi alkoikin tehdä tosi hienoja voltteja. Oltiin menty puolisen tuntia (mukaan laskettuna matka kotoa) kun totesin että ehkä taivuttelut yhdelle päivää riittävät näin ens alkuun. Mietin et jotain pientä voitais vähä viä mennä ja Hanna halus kokeilla ravipuomeja. Laitoin meille siis ne ja mentiin vielä niitä molemmista suunnista ja harjoiteltiin samalla kevyttä istuntaa. Hanna ja Nasu välillä ihan suoralla uralla ratsastaen et sai vähän tuntumaa oikeasta kevyestä istunnasta. Hirveesti ei  puomit kolissu ja Masi silmin nähden reipastui kun näki puomit. Se tais ainaki tykätä. :) Vähä lisää treeniä, niin ehkä me jossain vaiheessa voidaan koittaa vähä hypätäkkin. :)

Kotia mennes kokeilin vähän taas jättää välimatkaa Nasuun. Mutta heti ku Nasu pääsi muutaman hevosenmitan päähän niin Masi alko riehua. Mutta en antanu sen liikkua ennenkö seiso hetken nätisti paikallaan. Ja siis riehuminen jatkui vaikka Nasu seiso täysin rauhassa pysähtyneenä muutaman metrin päässä.  Otettiin hetken päästä toinen joka sujui paremmin. Kolmannella yrittämällä Masi alko taas riehua ja peruuttaa ojiin joten käskin Hannan kävellä Nasun kanssa kotia ja käänsin Masin Niemeläntielle ja me kierrettiin sit sen kautta kotiin. Kyl nyt sen verran pitää pystyä jäämään kaverista että maastossa Nasu esim. sais vähän etumatkaa vaikka laukkaspurtille. Se kun jää auttamattomasti jälkeen jos Masi viipottaa vauhdilla edellä. Ehkäpä Masi jossain vaiheessa tajuaa että ratsastajaa pitää kuunnella eikä vain riehua kaverin perään. Se kun ei varmasti jää liikaa jälkeen jos Nasu vähän ottaa etumatkaa.

Lauantaina Marianne tuli liikuttamaan Masin. Siitä en sit sen kummemmin tiä et missä kävivät ja kauanko olivat. Yöt Kami ja Masikin on ollu tallintakana tarhassa niin on suojaa jos tulee oikein kylmä. Nasu on mettätarhassa päivätkin ettei maha enää kasva. >:)