Matoja Y-Ä-K!

Päivä alko ihan mukavasti kun aurinko nousi ja oli pienesti pakkastakin. Annoin hepoille aamuruuat/heinät ja siivoilin karsinat. Sen jälkeen vein Aavan ja Lunan isolle laitumelle ja Kamin ja Masin pienemmälle. (K&M pienemmälle, koska se on kuiva eikä ne uppoa siä.) Tovin mietin, että jätänkö orit pikku aitaukseen, mutta sitten tuumasin että laitan ne Aavan ja Lunan tarhaan jotta on tilaa vähän juostakkin enemmän.

No, näin jälkeenpäin ajateltuna olis vain pitäny pitää ne siä omassa tarhassa! Madotin pojat toissapäivänä ja nyt sit illalla niitä sisään ottaessa Nino kakkasi käytävälle ja sieltä tuli 10 cm pitkiä vaaleita matoja, ilmeisesti suolinkaisia! Yäk, hyi, oksetus! Tosin mä vähän epäilinkin sellasta, kun Ninolla näyttää vatta niin tosi pyöreeltä ja muuten on sit hoikanpuoleinen. Ne pirulaiset ei edes kuole millään. Ei auta pakkaset ym. Sempä vuoksi päätinki ny sit siivota niiden kakkat sankoon ja polttaa ne. Sillä saan hävitettyä ne ällötykset parhaiten. Nyt on vain koko ajan sellanen olo, että ittelläki on niitä kun ne VOI tarttua ihmiseen.... ja ai että ku tuo ihmisen mielikuvitus osaa olla kettumainen. Tuntuu koko ajan niinku jossaki olis joku liero. O.o

Mutta madot sikseen, soittelen viä eläinlääkärille ja kyselen miten mun pitäis toimia muiden hevosten kanssa kun ne on saanu saman matolääkkeen ku pojat 2kk sitten.
Päivällä kävin kävelemässä lenkin Pedron ja koirien kanssa. Ensimmäisen 200m sain jankata sitä, että mun vierellä kävellään eikä yritetä koko ajan raville eikä mun ohi myöskään kiilailla. Joka kerta kun Pedro koitti kiihdytellä ohi, laitoin sen peruuttamaan. Sitä kun jaksoin sitkeästi tehdä alkumatkan, niin loppumatkasta Pedro käveli rennosti mun takana löysässä narussa tai jos koittikin vähän kiihdyttää niin tuli tasan mun vierelle ja siirtyi sitten käyntiin takasi. Fiksu oripoika. :)

Niin ja Mariannekin kävi viikonloppuna liikuttamassa Masin 2x ja Kamin kerran. Ettei ruunatkaan ihan vaan syö ja liho. :D Ja sain Hannalta halvalla vielä yhden uuden sadeloimen kaulakappaleella joten nyt tarkenee Masikin varmasti sateella ulkona vaikka ei suojaan meniskää. :)

Tästä kuvasta ehkä vähän näkyy, että Ninolla on siniset herasilmät.

Miksi tyytyä yhteen, kun voi saada kaksi!

2 ruuna, 2 tammaa ja 2 oria... ai mitä ihmeen oria? Enkö mä oo kertonu? Muistatteko tämän viime kesältä?

No se on nyt mun. ^^ Saanko esitellä:

Eurooppalainen miniatyyrihevos ori
Esperar Melhor Perola aka Pedro 3v.

 

sekä
Amerikan miniatyyrihevos ori

Esperar Divino Héroi aka Nino 6kk

 

 

 

Pojat muutti tänään meille kasvattajansa luota Alavudelta. Kumpikin saatiin autoon ilman ongelmia ja uloskin ne tuli sieltä ihan hyvin, mitä nyt Ninoa piti vähän pyllystä tuupata. Siitä sitten kipitettiin talliin jonka kynnyksellä Nino tarvi taas vähän rohkaisua ennenkö sit päästiin karsinaan asti. Pojat ottivat muuton kyllä niin lunkisti. Kumpikin suuntas ensimmäisenä heinäkasalleen ja rehut bongattuaan nassuttivat nekin napaansa. Eli muutto sujui ilman mitään ongelmia. Saas nähdä millanen meno on huomenna ku pojat pääsee ekaa kertaa ulos ja näkevät tammat. Pedro ja Aava onki jo vanhoja tuttuja, se voi herättää jonkiasteista kiinnostusta molemmin puolin. :P

 

Keskiseltä bongasin parit ihanan väriset varsariimut (meidän tapauksessa miniriimut :D) ja pakkohan mun oli ne pojille ostaa. Tosin Nino saa vielä hetken kasvattaa päätänsä ennenkö sen oma sille mahtuu. ;)

 

Kengittäjäki kävi hoitamas Aavan, Lunan ja Kamin kaviot kuntoon. Masi sai viä vähä odottaa talvikenkien laittamista, mutta menee sit samalla noiden oripoikien vuolu. Masi onki ny sit ainut jolla on talvella kengät alla.



Yksi luku elämässä sulkeutuu

"Kun elämässäsi tapahtuu jokin suuri muutos, se pakottaa sinut vaihtamaan suuntaa. Toisinaan uusi polku saattaa tuntua vaikealta, mutta voit olla täysin varma siitä, että edessä on varallesi suurenmoisia asioita. Voit olla täysin varma siitä,

että uudella polulla kohtaat asioita, joita et olisi kyennyt muutoin kokemaan.

Kun tarkastelemme jotain ikävää asiaa, joka on tapahtunut menneisyydessämme, huomaamme yleensä, että se itse asiassa muutti elämämme. Ymmärrämme, miten ikävä sattumus ohjasi meidät kohti uutta elämää, jota emme vaihtaisi enää mistään hinnasta."

 

::::::::::::::::::::::::::::::
 

Blogia seuranneet ovat varmaan huomanneet, että Nasu on ollu keväästä asti kaverin luona lainassa tuntikäytössä ja tosi reipashan se siellä on ollutkin. Moni pikkutyttö on siihen ihastunut. :) Tuossa syyskuun lopussa jos oikein muistan, siellä oli estekisatkin joissa Nasu oli voittanu 50-60 cm luokan! *tuulettaa* Nasu on löytäny itselleen oikean kokoisia ratsastajia ja ratsastus tapahtuu aina valvovan silmän alla joten Nasukin on kiltisti. Alunperin oli tarkoitus, että Nasu jää sinne talveksi ylläpitoon meidän perheen lisäyksen johdosta. Nyt kuitenkin pitkään asiaa harkittuani päätin lopulta myydä Nasun sinne vaikka se vähän kirpaisikin. Eli Nasu ei tulee enää takaisin meille. Hieman yli 4 vuotta Nasu ehti meillä opetella uudelleen tavoille ja fiksuksi poniksi. Onneksi se kuitenkin on tuossa 23 km päässä ja voin melkeimpä vannoa, että siellä se tulee viettämään loppuelämänsä. Paikan vanhimmat taitavat tällä hetkellä olla 32v. lämppäri, 30v. rist.poni ja 29v. shettis. Joten toivotaan Nasullekki siellä pitkää ikää! :)

"Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut."
-J.W. von Goethe

 

Ja sitten vielä pieni päivitys omalta tallimäeltä. Hain eilen agrimarketista sankoja ja suolakiviä ja bongasin -50% aleloodasta 135cm Avalanche Sadeloimen. Pakkohan mun oli se ruunille ostaa. ^^

 

Kami kokeilee uutta loimea

Tässä vielä kuvia mun projektistani: valmiista minikarsinoista.

Täytyy myöntää, Matias autto oven tekemisessä. ;)

Ja kun liukuoven vetää kiinni: tadaa, edessä on toinen karsina. :D



Ihanaa, ihanaa OLIS ratsastaa-aa...

 

... mutta empä nyt kuitenkaa ratsasta. RV 18+ ja eilen sain tuta ensimmäisen potkun nahoissani. Rodi loikkas mun mahan päälle ja masuasukki tuumas siihen, että täältä pesee takasi samalla mitalla! :D Eli syy siihen miksi blogissa on ollu niin hiljaista on se, että meille on tulossa vauva jos joku ei vielä tienny. Ja jätin sitten suosista heti ratsastamisen pois aiempien keskenmenojen takia. Mulla ei ole tapana putoilla hevosen selästä, mutta en halunnu ottaa riskiä.

Hevosten liikutus on jääny vallan Mariannelle joka on nyt onneksi liikuttanu sekä Masia että Kamia vähä vuorotellen. (Mitä nyt pari kertaa oon Kamin juoksuttanu liinassa.) Kovasti on tykännyt Kamistakin ja käynyt vähän maastossakin. Masin sätkymiseen kun on tottunu, niin Kamin kanssa ei oo mitää probleemia. Autoihinkin on törmänny tiellä, mutta edestä tulevista Kami ei piittaa mitää. Takaa tulevia kuulemma vähä jännittää edelleen, mutta tyytyy ottamaan vain nopeamman askeleen eteenpäin.

Meikäläinen on lähinnä hoitanu sitte vaan hevosten ruokkimisen ymv. Masi on saanut surkeimmilla keleillä olla jo yöt tallissa, muut möllöttelee edelleen ulkona yötäpäivää. Mineille saatiin valmiiksi lämpöeristetty suoja ja hyvin se on niille kelvannu. Kami on lähinnä käyny tallissa kuivamassa ja kuivettuaan loimitettu kuivalla loimella ja viety uudelleen ulos. Silläkin kun on siellä suoja. Masi on jostain syystä päättänyt, että se ei halua mennä sinne suojaan... sen hämäränäkö on heikentynyt ja tallissa se pelkää kun karsinan ovien varjo liikkuu seinillä tai yleensäkki jos joku varjo yhtäkkiä tulee liian lähelle sen naamaa. Eilen se melkein veti Matiaksen kumoon kun vietiin ruunia talliin. Tuumasin vain, että tallista kun tuli valo ulos ja oviaukossa Matiaksen varjo "hyppäski" yhtäkkiä Masin eteen, niin se pelästyi sitä. Ja yks aamu kun vedin karsinan oven auki ja sen varjo liikku seinässä Masin takana, meinas Masi ryykätä karsinasta vauhdilla ulos, hyvä ettei mun päälle. Sen takia oonki ny sitte vähä varoen touhannu Masin kanssa, ettei se ota ja kaada mua tmv.



Viime viikonloppuna nikkaroin perimpään karsinaan talliin väliseinän ja sain yhdestä isosta 2 pientä karsinaa joiden mitat ylittää silti vielä 1,2m² mineille tarkoitetun karsinan koon säädökset. Ja täytyy sanoa, että kyllä siitä ihan asiallisen näköinen tuli vaikka itte sanonki. :D

Ens viikonloppuna tapahtuu sit taas jotaki jännää... kerranki on saanu pidettyä suuni kiinni.... ;P

Kylläpäs Kami näyttää isolta.... :D

Kuulumisia

Tietokone ei taharo toimia, mutta ajattelin ny kuitenki yrittää kirjoittaa taas vähä että missä mennään. Kami tuli kotia tuossa parisen viikkoa sitten ja samalla kun hain sitä, käytin sen ja Masin Takalassa raspauksessa ja rokotuksilla. Masilla oli vähän piikkejä ja ne oli hieman hinkannu poskea ruvelle. Kamilla sen sijaan on hampaiden vaihto kesken ja siltä nypittiin pieniä hampaan palasiakin suusta pois. Kami oli muutenkin alkanu ratsastaessa hyppiä pystyyn ja nakella päätään, mitä ei kyllä keväällä/kesällä tehnyt ollenkaan. Mutta eipä tuo ihme ollu jos suu oli tuossa kunnossa. Kami saa nyt rauhassa sit talven vaihdella hampaitaan ja sen kanssa aletaan sitten työskennellä kunnolla taas ensi kesänä. Saa vielä talven kasvaa ja kehittyä rauhassa.

 

Aavan kanssa ajelut loppu lyhyeen ku vetokarttu hajos. Korjausta odotellessa... Minit on kasvattanu jo hervottoman talvikarvan alun. Ei se ihan puppua tainnu olla, että mineillä on normaalia tiheämpi karva. Kaikki sai matolääkkeenki ku Kami oli tullu kotia. On seki nyt sit taas hetkeksi hoidettu. En tiä oonko siitä kertonu, mutta Nasu jää nyt kaverin luo tuntikäyttöön talveksi niin on mulla sitten yksi mures vähemmän. Marianne ja sen äiti hoitaa Masin liikutuksen talven ajan.

 

Masille matolääke

Minit juoksee aina vastaan ku menee niiden aitaukselle.

Aavan hieno pukinparta ja talvikarvan alku

"Ja mitäs hyvää täällä jaetaan..."

"No hyi, ainaki se haisi pahalle!"

Masentunu Aava, "se sai huijattua mut ottamaan matolääkkeen".

Pikkusuokki :D

Isoo vauva taas kotona  ♥

Laiska blogin pitäjä...

.... yrittää kirjoittaa edes jonkinlaisen "väliraportin". Kami on vielä viikon Ilmajoella ja siellä sille laitettiin elämänsä ekat kengät, kun tiet on sen verran kivisiä että jopa Kamin teräskaviot oli meinannu lohkeilla. Hyvin oli poika antanu laittaa kengät. Ja sen jälkeen se oli kuulemma "lentänyt" ratsastaessa. Eli vaikka se ei ulos päin näyttäny liikkeiden epäpuhtaudella tai muulla että arkois kavioita, niin nyt kenkien kanssa huomasi kuitenkin selvän eron sen liikkumisessa. Oikein kouluratsun alku. ♥

Aavan oon saanu opetettua vetämään kärryjä ja viime viikolla käytiin tekemässä eka oikein rehti lenkkikin sitten siskon kanssa. Tosi hienosti Aava vetää kärryjä. :) Ajattelin tänäänkin yrittää käydä tekemässä sen kanssa pienen lenkin tuolla peltoteillä.

Mariannen äiti käy edelleen kävelyttelemässä Masia ja se tekee vaarihevoselle oikein hyvää. Onneksi Marianne pääsee aina välillä sitten tekemään kunnon lenkkejä niin että saa vaari päästellä höyryjä. Ja ehkä se sitten taas liikkuu laitumellakin enemmän kun Kami tulee kotia.

Ai ja meinas kokonaan unohtua, että oon totuttanu Lunaakin nyt vähän suitsille ja ajovarusteille. Kuolaimia se mälvää suussa, mutta muuten ei ollu moksiskaan siloista ym. Käytiin yks päivä kävelemässä joentiellä vermeet päällä. Luna ei meinannu osata kävellä nätisti vierellä ollenkaa vaan meinas kiilailla koko ajan eteen. Kun sitten virittelin narun kuolaimiin ni loppu kiskominen samantien.

Aavan ohjas-ajoa ym.

Kummasti tuo aika on taas menny. Eipä sillä, ei me nyt niin hirveesti mitää oo tehtykää. Mä oon ollu jo muutaman viikon vähä huonossa kunnossa enkä oo sitten voinu juurikaan heppailla tai mitää muutakaa. Sen vuoksi Kami lähtikin taas koulutukseen Ilmajoelle viime viikolla ja Lara & Emppu lähti laitumelta kotia. Nyt Masilla on koko iso pelto ihan omassa käytössä. Aavan ja Lunan siirsin pikkulaitumelle Masin viereen, niin on edes vähä lähempänä kaverit.

Masi aamutorkuilla

Riimu päähän ja menoksi... tai sitten ei... nouse ny! :P

 

Marianne kävi toissa v-loppuna ratsastamassa Masilla pari kertaa. Sen jälkeen Mariannen äiti on käyny kävelyttämässä Masia joka toinen päivä. Masilla on ollut nestettä jaloissa ja liikunta on vähän auttanut siihen. Mutta lujassakin se on. En tiä onko riehunut sit laitumella muitten kanssa. Nyt ainaki on rauhassa, kun laiduntaa yksin. Sen turvassakin on ollu muutama ikävän näköinen ötököiden syömä reikä jotka ei oo meinannu millää parantua. Kokeilin laittaa niihin sitten AloeVera-suihketta ja kappas kun ne alko parantua! :)

Aavalla koitin ohjasajaa ekan kerran viime viikolla. Ja kävin mä sitten toisenkin kerran. Ihmeen hyvin se menee. Välillä kyllä tulee sellastaki siksakkia jottei mitää rajaa, mutta kun Aava malttaa rauhottua niin menee hyvinki nätisti. Ja osaa pysähtyä, lähteä liikkeelle ja raviin. Käännökset sujuu vaihtelevasti, mutta niitä saa treenattua. Alla pieni videoklippi ekalta ohjastuskerralta.

Tänään kävin ensin aamusta kävelemässä pienen lenkin Lunan ja Rodin kanssa. Luna on kyllä melko säikky välillä. Aluksihan mun piti keväällä melkein karsinastakin jahdata se kiinni. Nyt molemmat minit juoksee hirnuen vastaan aina ku meen laitumelle. :) Lunalle pitäis kans joku päivä kokeilla  kuolaimia/suitsia. Aava ei niistä oikein perusta, saa nähdä mitä Luna meinaa...

Lenkin jälkeen vein Lunan takasi laitumelle ja hain Aavan varustettavaksi talliin. Nyt se ei meinannu kääntyä aluksi ollenkaan kun lähdettiin ulos. Alko vain peruuttaa käytävällä ja viskoa päätään. Yhtäkkiä se sitten tajus taas mitä piti tehdä ja käveli ulos. Alkumatkasta kiemurreltiin tien puolelta toiselle, kunnes Aavakin hoksas että on helpompi kävellä suoraa. Kierrettiin sivuteitä porukoiden tuvan taa missä päästiin ravaamaankin kun siellä on pehmoinen hiekkapohja. Pysähdyttiin äiteen työ juomaan ja sitte jatkettiin matkaa kotia. Alatien varresta on jo puitu viljaa, joten Aava pääsi vielä siinäkin vähän ravailemaan ennen loppukäyntejä. Kaikenkaikkiaan aika fiksusti tuo kuitenkin liikkuu jo. Eikä pahemmin kyttäile tai pelkää mitään.

Parkissa äiteen tykönä

Aava ihmetteli oravia haukkuvaa Aadaa

Tee se itse suitset. Ottaremmiki jouti vielä pois ku seki on liian iso. >:)

Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden... :D