Edellinen 1,5 viikkoa on ollut kyllä melko raskasta aikaa, kun mummu (äidin äiti) joutui TK:n akuuttiosastolle ja tiesimme heti että sille reissulle myös jää. Mummun vatsassa ollut aneurysma oli alkanut tihkua verta mahaan mikä aiheutti kovia kipuja ja mahan turpoamista. Mummun vierellä oli lähestulkoon koko ajan joku lapsista tai lapsenlapsista yötä päivää, ettei mummun tarvi olla yksin kun ei pystynyt hälyäkään enää painamaan pyytääkseen lisää kipulääkettä. Itsekin yhden yön vietin mummun kanssa sielä ja päivisin tuli istuttua monta tuntia hänen vierellään. Viime viikonloppuna mummulle oli kehittynyt jostain vielä verisyöpäkin ja valkosoluja ei elimistössä siis juuri enää ollut. Se vei lopunkin vastustuskyvyn ja mummulle nousi aivokuume. Keskiviikko aamuna mummu sitten nukkui pois. Janika (pikkusiskoni) oli mennyt katsomaan mummua ja äiti oli juuri käymässä vessassa. Janika totesi että mummu oli lakannut hengittämästä juuri hetkeä aiemmin. Janika oli mummun omahoitaja vanhainkodilla. Toisaalta tuntui hyvältä, että mummu nukkui pois juuri niiden seurassa jotka olivat häntä viime vuosina eniten hoitaneet.
Hyvää matkaa mummu, kunnes taas tavataan. ♥
Ps 16:9-11
9Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee,minun ruumiini ei pelkoa tunne.
10 Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
11 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.
Nyt mummun ei tarvi kärsiä enää kivuista. Eikä mulla ole yhtään sellainen olo, että mummu olisi kuollut. Enemmänkin fiilis on sellainen, että mummu vain on siirtynyt muualle, parempaan paikkaan. ♥
Muistan, kun isänäiti kuoli, hän oli sairaalassa kans jonkin aikaa, kaatumisen takia. Tuli sitten monenlaista siellä maatessa.
VastaaPoistaIsäni ja joku muu sisaruksista oli ollut paikalla, kun mummu nukkui pois. Olivat sanoneet mummulle, että ei sun tarvi enää huolehtia meistä, että ei tarvitse sinnitellä enää. Ja sen jälkeen mummu oli nukkunut pois.
Raskaita asioita :'(