Olin vähältä väsyksis sen urakan jälkeen, mut ajattelin et käyn tekemäs pienen kävelylenkin Nasun kans vaikka tuuliki hirveesti. Laitoin vain riimunnarun riimuun ja hyppäsin selkään. Isolla tiellä tuli heti auto takaa eikä hidastanu. Ei Nasu sitä autoa pelästyny, mut se ääni mikä sen renkaista tuli kun alla oli märkä, sula tie! Noh, Nasu alko heti perään kytätä tien reunassa olevaa paalipinoa kun sielä lepatti pitkällä muovia. Sain ponin siitä ohi ja sit se bongas jo seuraavan paaliläjän jonka huipulla lepatti tuulessa muovi. Katsoin heti parhaaksi tulla selästä alas, ku huomasin että molemmista suunnista tuli auto! Ei Nasu niitä autoja kytänny, vaan sitä muovia ja yritti idiootti hyppiä sinne autojen eteen! Toinen otti ja peruutti lopuksi vieres olevaan tienpäähän jotta sain Nasun talutettua vastapäiseen tienpäähän. Pääsi sit jatkamaan matkaansa.
Me jäätiin Nasun kans kävelemään edes takasi siihen sivutielle paalipinon ohi niin kauan, että käveli siitä nätisti. Vähä yritti hypähtää pystyynki ja en tiä montako kertaa sinkos eteenpäin ja käänty poikkiteloin ennenkö tajus rauhottua. Lopulta sain sen nätisti pinon ohi ja mentiin ison tien yli Niemeläntielle ja hyppäsin takas selkään. Ravattiin mäki ylös (nopeesti ohi ettei Sorvarin Sisu tuu aidoista) ja lampsittiin käynnillä mettätietä kotia. Kyl me varmaan reipas puol tuntia saatiin siä aikaa kulumaan. Nasulla kyllä tosiaan tuntu tuulevan taas pään sisällä vähä enemmänki ku laki sallii. Ihan urpoksi piti taas alkaa, loppumatkasta ei ollu mitää ongelmaa.
Loppuun vielä kuvapostauksen 6 kuva, teema vihreä:
Meidän puutarha, kohta se on taas vihreä ja vielä vihreämpi ku tässä kuvassa. :)
